"Now tell me what the Hell have we become!"
Eilen tuli 25 vuotta Talking Headsin viimeisen studioalbumin Nakedin (1988) julkaisusta.
Hommasin Nakedin vinyylinä 4.8.1990 Lontoosta jostain Record & Tape Exchange -ketjun putiikista, cd:nä 7.1.2000 Tampereen Jukebossista ja dual-discinä 20.6.2007 (osana Brick-boksia) Amazonista. Blindin vinyylisinkun olin hommannut 10.7.1990 Jukebossista.
Toisinaan pidän Nakedia bändin timanttisimpana levynä. Sen temaattinen ja musiikillinen rikkaus ja paluu kahden "juurille palanneen" albumin jälkeen yhä merkillisempään - tai yhtä merkityksettömämpään ("signs... signs are lost") - maailmallisuuteen summaa tavallaan Talking Headsin kaikki vaiheet kuin testamentiksi. Naked henkii monimielistä epävarmuutta keskellä luonnon ja kulttuurin symbioosia. Kokonaisuus on omimmillaan vinyylinä, sillä energisen ja raikkaan A-puolen ja synkeän ja viluisen B-puolen ero on voimakas, mutta ei niin itsestäänselvästi kuin pintakuulemalta voisi päätellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti