lauantai 16. maaliskuuta 2013

Nakedista neljännesvuosisata



"Now tell me what the Hell have we become!"

Eilen tuli 25 vuotta Talking Headsin viimeisen studioalbumin Nakedin (1988) julkaisusta. 

Hommasin Nakedin vinyylinä 4.8.1990 Lontoosta jostain Record & Tape Exchange -ketjun putiikista, cd:nä 7.1.2000 Tampereen Jukebossista ja dual-discinä 20.6.2007 (osana Brick-boksia) Amazonista. Blindin vinyylisinkun olin hommannut 10.7.1990 Jukebossista. 

Toisinaan pidän Nakedia bändin timanttisimpana levynä. Sen temaattinen ja musiikillinen rikkaus ja paluu kahden "juurille palanneen" albumin jälkeen yhä merkillisempään - tai yhtä merkityksettömämpään ("signs... signs are lost") - maailmallisuuteen summaa tavallaan Talking Headsin kaikki vaiheet kuin testamentiksi. Naked henkii monimielistä epävarmuutta keskellä luonnon ja kulttuurin symbioosia. Kokonaisuus on omimmillaan vinyylinä, sillä energisen ja raikkaan A-puolen ja synkeän ja viluisen B-puolen ero on voimakas, mutta ei niin itsestäänselvästi kuin pintakuulemalta voisi päätellä. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti