VR:n 150-vuotisjuhlavuosi on tietyllä tapaa juhlavuosi itsellenikin. Joskus näinä alkuillan tunteina on kulunut tasan 20 vuotta siitä, kun matkustin ensi kerran itsenäisesti junalla. Olin kyllästynyt kahdessa päivässä marjojen poimimiseen kesämökillä, joten suostuttelin kovalla työllä vanhempani kyytimään minut Vilppulan asemalle. Tuolloin tuoksuivat vielä kolitervalla kyllästetyt ratapölkyt asemilla. Rata Tampereelle kulki sangen metsäistä ja monotonista väliä. Matkan ajan hypistelin mielessäni 22-pistepirkon jo keväällä ilmestynyttä Big Lupua, jonka olin hankkinut juuri ennen maaseudulle lähtöä. Se alkoikin soida sitten aivan uudella avaruudella päästyäni vapaasti käytettävän omakotitalon rauhaan ja käännettyäni stereoista volumea tavallista korkeammalle. Oudosti olen aina mieltänyt levyn kansikuvan esittävän rautatiesiltaa vaikka siinä kulkevatkin autot. Valintani alkavan yön elokuvaksi oli ehkä hiukan liian toiveikas: Chris Columbusin Ilta kaupungilla (1987). Se oli eräänlainen oman ikäluokkani versio muutamista sitä edeltäneistä aikuisemmin öisistä kaupunkiseikkailuista, joista John Landisin mainion Yön selkään (1984) olin jo nähnyt. Leffa, jossa oli Elisabeth Shue, oli tietysti ihan kiva, mutta olin asettanut sille vähän turhan suuria odotuksia. Tästäkin huolimatta juna on säilynyt suosikkinani kaikista joukkoliikenteen muodoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti