Räsynukke. 1955, Yhdysvallat. O: Charles Laughton. Su 6.10.2013 klo 20.00, Orion (Cinema Deleuze). 35-mm. Kopio (?SFI?): ++++. Ruotsinkieliset tekstit. 2010 restauroitu kopio (jos oikein luin). Paikka: permannon rivi 5, istuin 9. Näytösolosuhteet: 2/5. Aiemmat katselut: la 28.4.1990, VHS-nauhoitus tammikuulta 1990, seurana äiti ja veli, * * * * * .Todennäköisyys sille, että elokuvan näytöksessä on huomattavia häiriötekijöitä, kasvaa aina sitä myöten, mitä vähemmän elokuva on nähtävillä ja mitä enemmän sen maine tänä aikana kasvaa.
En muista, koska Räsynukke on viimeksi esitetty Orionissa, mutta veikkaan, ettei ainakaan tällä vuosisadalla - todennäköisesti olisin sitä lähtenyt aikanaan Tampereelta katsomaan.
Jotenkin osasin etukäteen hermoillakin, että ainakin jompaankumpaan Räsynukkeen kahdesta näytöksestä tulisi random-kävijöitä karkkipusseineen. Toivoni oikean näytöksen valinnasta heräsi kuitenkin, kun kuulin, että ensimmäisessä eli perjantain näytöksessä oli ollut tirskujia ja joku oli ilmeisesti heitetty uloskin salista.
Mutta eipä sunnuntain näytöskään suonut kohtuullista tilaa elokuvaan keskittymiselle. Tarmokkaita rapistelijoita oli jossain takana ja heti oikealla puolellani - eikä heistä toinen kahdesta pyynnöstäni huolimatta lopettanut syömistensä kauhomista pusseistaan. Irtokarkkien pistävä tuoksu tulvi oikealta puoleltani, vasemmalla istuva katsoja taas oli riisunut kengät jalastaan... (mistähän tämäkin trendi on lähtöisin?)...
Räsynukke on estetiikaltaan erityisen herkkä elokuva kärsimään aistikokemuksen häiriötekijöistä. Eipä teekään mieli kirjoittaa itse elokuvasta ja sen merkityksestä itselleni tällä kertaa mitään muuta kuin, että tätä olin odottanut 23 vuotta. Syöminenhän on kuitenkin elokuvaa olennaisempaa pitkässä juoksussa.
