Unohtumattomimmat ensi- ja uusintakatselut Orionissa 2011

Kyse on siis elokuvista, jotka kuuluivat KAVAn normaaliohjelmistoon. Laskujeni mukaan kävin vuoden aikana 216 näytöksessä. Alta löytyvissä listoissa elokuvat eivät ole paremmuusjärjestyksessä vaan järjestys perustuu melko löyhästi katsomiskokemuksen jättämään lataukseen.

1. Alain Resnais: Viimeinen kirja (Providence, 1977). Pe 25.2.

Modernin elokuvan veteraanin yksi vaikuttavimpia saavutuksia: muistojen ja nykyhetken, elettyjen ja kuviteltujen identiteettien, todellisen fiktion ja valheellisen faktan, niiden vähättelyn ja suurentelun salaperäinen palapeli sukupolvien välisestä kuilusta.

2. Mike Leigh: Vera Drake (2004). Pe 2.9.

Mestariteos, joka jäi jostain kumman syystä näkemättä ensi-iltakierroksellaan. Tuntuu siltä, että Leigh on tehnyt ja tekee parhaat elokuvansa vasta tällä vuosisadalla.

3. Oles Jantshuk: Nälkä 33 (Holod 33, 1991). Su 2.10.

Neuvostoelokuvan kouriintuntuvan itseanalyyttinen ja -kriittinen testamentti, joka kommentoi, tilittää ja ironisoi sosiaalisen realismin perintöä kuvauksellaan onnesta ja sen lopusta 1930-luvun Ukrainassa. Tähän olisi periaatteessa voinut valita koko Ukraina-sarjan, joka oli varsinainen aarrearkku.

4. Clint Eastwood: Hiljaiset sillat (The Bridges of Madison County, 1995). Ke 17.8.

Oli erikoista nähdä vasta nyt Eastwoodin uran käännekohta, etäisessä ja hetkellisessä luonnonrauhassa kypsyvä romanttinen elegia, jonka jälkeen hän ei ole ihan vastaavaan pystynyt eikä ehkä pyrkinytkään.

5. George Stevens: Paikka auringossa (A Place in the Sun, 1951). La 1.10.

Tavallaan olin kai tämän jollain tasolla "nähnyt", 22 vuotta sitten Peter von Baghin radioversiona Elämää suuremmissa elokuvissa. Jotkut ovat väittäneet elokuvaa jo vanhentuneeksi, mutta en ymmärrä, miksi. Franz Waxmanin yllättävän modernisti sahaava musiikki lopun metsäänpakenemisjaksossa jäi erityisesti mieleen. Näytöksen jälkeen Eerikinkadun päässä siinsi syksyisen alkuillan punainen auringonlasku.

6. Oleg Teptsov: Herra lavastaja (Gospodin oformitel, 1988). Pe 25.11.

Ihmeellinen elämys puun takaa, täyslaidallinen mystiikkaa ja dekadenssia. Laskujeni mukaan tämä jäi Kosmos-Filmin viidenneksi viimeiseksi maahantuonniksi - ensi-ilta oli toukokuussa 1990.

7. Tuure A. Korhonen & Sakari Rimminen: Kaksi Helsinkiä (1977). Ke 23.3.

Aikanaan ilmeisesti Tampereen lyhytelokuvajuhlien kilpailusta hylätty erinomainen dokumentti työläismiehen ja porvarisrouvan erilaisista nuoruudenkokemuksista pääkaupungissa vuonna 1918.

8. Sidney Lumet: Näköala sillalta (Vu du pont, 1961). Ti 13.12.

Osoitus siitä, kuinka Lumet ymmärsi jo uransa alussa yhteiskunnan pirstaloitumista tekemättä siitä sinänsä numeroa. Traagiseksi yltyvää etnistä ylpeyttä, sanan pitävyyteen luottavaa työläisetiikkaa, romantiikalle sijan antavaa nuorisokulttuuria ja koko hämmennyksestä voimansa repivää psykodraamaa samassa kipeässä elokuvassa.

9. Joseph L. Mankiewicz: Kleopatra (Cleopatra, 1963). Su 25.12.

Juuri niin loistelias ja yltäkylläinen kuin olin kuvitellutkin. Mutta myös elokuvallisesti parempi kuin olin epäillyt. Elizabeth Tayloria ei tule aina "ajatelleeksi" kauniina naisena, koska hän on kauneutta siinä missä kulta on kultaa.

10. George Lucas: THX-1138 (Director's Cut) (1971). Ti 22.3.

Klaustrofobinen ja visuaalisesti äärimmäisen omaleimainen tieteiskuvitelma on kestänyt aikaa erinomaisesti. Mutta mitä tapahtuikaan Lucasille?

11. Gapor Csupo: Silta salaiseen maahan (Bridge to Terabithia, 2007). Su 2.10.

Kohdeyleisöään halveksumaton varhaisnuortenelokuva yhdisti kypsällä tavalla maanläheisyyttä ja fantasiakokemuksia.

Lisäksi 11 elokuvaa, jotka koin jollain merkittävällä tavalla uudelleen KAVA:n näytöksissä Orionissa.

1. Stanley Kubrick: 2001: avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey, 1968). Ke 2.2.

Oli sanoinkuvaamatonta nähdä liki täydellinen kopio Kubrickin neronleimauksesta Orionin eturiviltä. 20 vuotta aiemmin 2001 oli merkinnyt ensimmäistä varsinaista elokuvanäytöstä, jonka kävin katsomassa yksin. Tampereen keskustan elokuvakartan syrjäisin painopiste Pirkka veteli silloin viimeisiään. Yhä uskomattomin elokuva mitä Maa päällään kantaa.

2. William Cameron Menzies: Avaruuden pirut (Invaders from Mars, 1953). La 2.4.

Elokuva, jota en ollut tajunnut nähneeni aiemmin. Tämän esitys Mainostelevisiossa keväällä 1983 oli todennäköisesti antanut pohjan myös mielikuvitushahmotelmalleni vastavalmistuneen omakotitalomme etupihalta avautuvasta onkalosta, joka johdatti maanalaiseen tunneliin (ja vielä eteenpäin lähellä sijaitsevan tarunhohtoisen kalliosaaren Lassinlinnan luolaan).

3. Pirjo Honkasalo & Pekka Lehto: 250 grammaa - radioaktiivinen testamentti (1983). Ke 19.1.

Niin ikään varhaisten tv-mysteerien selvittämistä aikuisin silmin. Tämä tuntui aivan suunnattoman ahdistavalta ja selittämättömältä aikanaan, liekö jopa ensimmäinen kohtaamiseni paitsi kuoleman tematiikan myös audiovisuaalisen järkyttävyyden kanssa. Moniksi vuosiksi elokuva pyyhkiytyi mielestä, kunnes se löytyi Katsosta! ensimmäisellä käynnilläni SEA:n kirjastossa lokakuussa 1998. Silloin palautui myös mieleeni ainoa muistikuva - yksin pimeässä eristetyssä sairaalakammiossa makaava alaston lapsi, joka näytti kuin nukelta. Kuva oli hiukan muuntunut todellisesta. Katsoessa palautui paljon oikeaa nähtyä mieleen: alun tumma huone sälekaihtimineen, joiden takaa loistaa kirkasta valoa pimeästä, haudattava kuparilieriö, lapsen paljaan kehon peseminen, miehen tuskanhuuto suihkussa, pyöräily HYKS:n maanalaisessa sairaalakäytävässä - esimerkiksi nämä yksityiskohdat olivat piiloutuneet aivoihin 27 vuotta aiemmin.

4. Nicolas Roeg: Mies toisesta maailmasta (The Man Who Fell to Earth, 1976). La 12.3.

Henkilökohtaista.

5. Nicolas Roeg: Kauhunkierre (Don't Look Now, 1973). Su 10.4.

Olin nähnyt Roegin mestariteoksen aiemmin vain suttuiselta vhs-kopiolta ja toiste dvd:ltä. Tyylipuhdas esimerkki siitä, mitä tulemme menettämään digitaalisten esitysmuotojen ottaessa vähitellen vallan. Venetsia huokuu vuosisataisia kerroksiaan, kosteutta, rapistuvuutta ja lähestyvää kuolemaa luontaisesti kuluneelta 35-milliseltä filmiltä kuin kotoaan.

6. Michael Cimino: Kauriinmetsästäjä (The Deer Hunter, 1978). Su 4.12.

Realismin ja mytologian hämmentävä ristisiitos, moniulotteinen mestariteos, jonka näkemistä valkokankaalta olin odottanut ehkä enemmän kuin mitään muuta. Onneksi KAVAn kopio oli säilynyt yllättävän kauniina, ilmeisesti elokuvaa ei ole juuri esitetty viime aikoina.

7. Sergio Leone: Once Upon a Time in America - suuri gangsterisota (Once Upon a Time in America, 1984). Ke 14.9.

Tämän eepoksen näin vain vajaat pari vuotta sitten Orionissa, mutta päätin katsoa nyt koko Leonen tuotannon kronologisesti, kun siihen oli mahdollisuus. Olin aiemmin istunut Orionin parvella vain kerran (Down by Law kesällä 2006), jolloin kokemus ei ollut miellyttävä, mutta päätin kokeilla uudestaan. Korkealta katonrajasta tämä yhtä nostalginen kuin yhteiskunnallisesti säälimätön uniluomus juuri pitikin katsoa.

8. Ingmar Bergman: Naisen naamio - Persona (Persona, 1966). Pe 11.3.

Persona, ehkä Bergmanin vaikein elokuva, tuli ilmeisesti 15-vuotiaana niin lähelle, ettei sitä pystynyt kunnolla käsittelemään. Sen jälkeen en ole osannut sanoa siitä juuta enkä jaata. Mestariteoksen uusintakatselu selitti osaltaan hämmennystä.

9. Federico Fellini: Vetelehtijät (I vitelloni, 1953). Ke 9.2.

Olin nähnyt Vetelehtijät 15 vuotta aiemmin, jolloin liikuin vähän samantyyppisessä jätkäporukassa, jota elokuva seuraa - ja erottaa toisistaan. Nyt tuo kaikki tuntuu jo kaukaiselta.

10. Matti Kassila: Niskavuori (1984). Ke 8.6.

Vanhempani kävivät aikanaan katsomassa elokuvan sen ensi-iltakierroksella ja näkivät samalla trailerin Päättymättömästä tarinasta, jota veivät sitten minut katsomaan... Etapit elokuvahulluuteen ovat sattumanvaraisia, mutta silti ihmeellisen ymmärrettäviä.

11. Herbert Ross: Kerta vielä, Sam (Play it Again, Sam, 1972). Pe 13.5.

Elokuva, jonka tv-esityksen kohdalla 21 vuotta aiemmin ilmoitin päiväkirjalleni, että elokuva-arvostelija olisi minulle sopiva ammatti. Lievä sokki nyt. Olisi pitänyt kiinnittää aikanaan kriittistä huomiota myös päähenkilön ongelmiin kaiken muun elämän hallinnassa.