Vladimir Vavilov. Sävelletty vuoden 1970 tienoilla. Laulu: Inessa Galante, levytys vuodelta 1995. Kuunneltu YouTubesta su 8.1.2012 klo 04.35 ja sen jälkeen useasti. *****
Kuulen ja kuuntelen satunnaisesti musiikkia, mutten tietenkään kirjaa kaikkea sitä ylös tänne. En myöskään kirjaa radio-ohjelmia tai levyjä, jotka panen omatoimisesti soimaan taustamusiikiksi. Kun taas vartavasten keskityn johonkin kappaleeseen, levyyn tai radio-ohjelmaan tai jos jokin tällainen erityisesti pysähdyttää minut muista askareista, niin sitten on blogimerkinnän aika.
Aina kun mahdollista, kuuntelen YLE Radio 1:stä Lauantain toivotut levyt, ja niin tänäkin lauantaina (nyt siinä soi mm. ohjelman kaksi ikisuosikkia: Amarcordin tunnussävel ja Tapio Lipposen Aznavour-tulkinta Eilen kun mä tiennyt en). Tällä kertaa radio jäi seitsemän uutisten jälkeen vielä päälle, ja niin jäin kuulemaan myös ohjelmaa Sävel on vapaa (ennen kuin lähdin Asfalttipetoon). Siitä jäi erityisesti mieleen tämä latvialaisen Inessa Galanten tulkinta venäläisen Vladimir Vavilovin (1925 - 1973) anonyymina säveltämästä aariasta, joka piti etsiä vielä aamuyölläkin kuultavaksi. Se on Vavilovin kuoleman jälkeen tietoisen virheellisesti johdettu italialaisen barokkisäveltäjän Giulio Caccinin (1551 - 1618) nimiin - niin myös tämän muuten niin onnistuneen YouTube-videon oheistekstissä. Puhdasta kauneutta.
Tässä vähän erilainen sovitus, Galantea säestämässä Michel Legrand. Esitys on Rotterdamin Havenfestivalilta 1.12.2007.
Inari Nuuteron ja Otto Romanowskin toimittama Sävel on vapaa -ohjelma 7.1.2012 oli omistettu sen 42 vuotta sitten ideoineelle Aino Pätiälälle, joka nukkui pois ennen joulua. Puhelinhaastattelin Pätiälää (vai oliko mahdollisesti hänen siskonsa Eila Pätiälä? - en muista aivan varmuudella enkä valitettavasti löytänyt juttua tähän hätään) kahdeksan vuotta sitten, kun tein Aamulehden Valo-liitteeseen juttusarjaa nimeltä Filminauhaa. Valikoin siinä jokaiselta tv-viikon yhden kotimaisen elokuvan, jonka työryhmän joltakulta jäseneltä kyselin filmausmuistoja. Pätiälät olivat päässeet pikkutyttöinä Pyhäniemen kotikartanossaan Hollolassa seuraamaan, kun siellä kuvattiin Yrjö Nortan ja Toivo Särkän mainiota farssia Kaikenlaisia vieraita (1936), jonka TV2 esitti 14.9.2004. Soikoon Vavilovin ja Galanten Ave Maria siis Aino Pätiälän muistolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti