Italialainen olkihattu. 1927, René Clair. Ti 17.1.2012 klo 17.00, Orion (René Clair). 35-mm. Elektroninen tekstitys suomeksi. Sonorisoitu musiikki (Raymond Alessandrini, 1989). ****Sattuipa hassusti matkalla omiin häihin: hevonen karkasi tieltä ja löysi syötäväkseen olkihatun, joka oli jäänyt naiselta syrjään hänen salaiseksi lemmenhetkekseen. Piiskatun ja nälkäisen luontokappaleen mielivalta panee alun kunniakkaan henkilögallerian varsin turhamaiselle kiertelyn ja kaartelun sumalle, jolle voisi panna pisteen vain samanlaisen hatun löytäminen. Clair päivitti Eugène Labichen ja Marc Michelin näytelmän vuodelta 1851 elokuvan syntymävuodelle. Italialainen olkihattu on ensiluokkaista komediaa, rytmiltään rentoutunutta ja yksityiskohdiltaan lumoavaa. Belle Époque -kauden koriste-esineet ja pyntätty yleisilme näkyvät interiööreissä viimeistä piirtoa myöten. Niin ikään Clairin oma ilmaisu jäljittelee täyteläisesti elokuvan alku-aikojen huolettomuutta ja viattomuutta. Tunnelmassa on porvarillisen sunnuntaimatinean henkeä, mikä taisi olla nostalgisen kaukana jo 1920-luvun lopunkin tavallisista esityskonteksteista. Tätä voisi katsella ryhdikkäästi sotilaspuvussa, wieniläiskonvehteja hillitysti nautiskellen ja naurun hetkellä kaulukselle mahdollisimman häveliäästi rykien, syvällä sisimmässään hevoselle hurraten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti