Cookie's Fortune

Cookien perintö. 1999, Yhdysvallat. * * * * . Ti 22.12.2015 klo 21.05, Orion (Robert Altman). 35 mm. Suom. tekst. Marko Hartama, ruots. tekst. Saliven Gustavsson. KAVI-kopio: +++++. Istumapaikka: permanto, rivi 9, paikka 8. Katsojia silmämääräisesti: 17 (yksi myöhästynyt). Olosuhteet: 4/5. Aiemmat katselut: 1) ke 16.6.1999 n. klo 16.00, Sodankylän elokuvajuhlat, Lapinsuu, 35-mm, ei tekstejä. * * * * .

Itsemurhan tabuluonne toimi voimakkaana taustatekijänä Altmanin läpimurtoelokuvalle M.A.S.H. (1970), jonka poleeminen teemalaulu Suicide Is Painless säesti Viimeinen ehtoollisen irvikuvaa. Pitkien jäähyväisten (1973) yksi keskeisimmistä kohtauksista on itsemurha meren aalloissa.

Monia vuosia myöhemmin Cookien perinnössä Altman on kaikkein lähimpänä teemaa. Mississippiläisen Holly Springsin pikkukaupungin hitusen dementoitunut rouva Cookie (Patricia Neal) kaipaa niin edesmennyttä miestään, että avaa tämän asekaapin ja päättää päivänsä. Näytelmiä kirjoitteleva hössö sukulaisnainen Camile (Glenn Close) löytää ruumiin yhdessä alistuvan siskonsa Coran (Julianne Moore) kanssa. Sosiaalisen häpeän ja putoamisen säikähdyksessään he yrittävät lavastaa tilanteen murtovarkaudeksi ja murhaksi. Löytyy pääepäilty Willis (Charles S. Dutton), Cookien lempeä apumies, jolle menetys on suurin.

Altmanin myöhäistuotannossa vähälle huomiolle jäänyt Cookien perintö on kirkastunut paluu neljännesvuosisata aiemman Varkaita kuten me -teoksen (jota ei jostain syystä ole nähty Orionin retrossa) maisemiin. Ottaen huomion teeman raskauden, se on inspiroituneinta ja rennointa Altmania. Myös kypsintä - M.A.S.H:n poikamaisuus on kaukana takana. Hänen satiiriinsa kohdistuu nyt ennen kaikkea tekopyhään tapaan siivota vaikea asia näkyvistä, mikä tekee tilaa rodullisille ennakkoluuloille.

Jos katsoo puhtaasti elokuvallisen koherenssin näkökulmasta, tässä piilee kuitenkin myös teoksen ongelma. Camillen hahmo jää karikatyyriksi ja ikään kuin koko sekalaisen seurakunnan ainoaksi ikäväksi hahmoksi, tunkiksi tohvelissa.

Kyse on kuitenkin silmänkääntötempusta. Altman vitsailee näytelmäkerhon esityksellä, Wilden Salomella, jota elokuvan kuluessa harjoitellaan. Camillen korkealle tähtäävästä kaunotaiteellisesta visiosta voi olla monta mieltä, mutta ainakin se liihottelee kaukana. Todellinen näytelmä pyörii ympärillä, ja tavassa, jolla elokuva soljuu, on tietynlaista kesäteatterikipaleen henkeä. Näyttelijät pikemmin hengailevat kuin tekevät töitä. Homma toimii.

David A. Stewartin jazz- ja blueshenkinen musiikki on nautittavaa ja kytkeytyy osuvasti altmanilaisuuden ytimeen. Alussa on Ruby Wilsonin komea laulunumero.

Cookien perintö valmistui 1998 ja sai ensi-iltansa amerikkalaisen elokuvan yhtenä hulluna vuonna 1999, jolloin mm. Altmanin opetuslapseksi tunnustautuneelta PT Andersonilta nähtiin Magnolia. Pienimuotoinen Cookien perintö hukkui uuden sukupolven tarjousten sekaan. Luulen, että Altmanin teos osoittaa kestävyytensä ajan juoksussa. Cookien perintö on valmis kulttielokuvaksi.

*

Cookien perintö oli aikanaan ensimmäinen elokuva, jonka katsoin festivaalille akkreditoituneena toimittajana. Se oli stressaamattomuudessaan mitä oivallisin Sodankylän 1999 avauselokuva. Short Cutsin (1993) jälkeisistä Altmanin elokuvista olin siitä eniten innoissani ensi-illan kohdalla. Tampereen mahdollinen ensi-ilta meni itseltäni kuitenkin ohi.

Elokuvasta on vielä toinen näytös Orionissa torstaina 7.1. klo 20.45.

[Kirjoitettu 5.1.2016 klo 18.38.]

Un spécialiste, portrait d'un criminel moderne

The Specialist, Portrait of a Modern Criminal. 1999, Eyal Sivan. La 28.1.2012 klo 12.30, Andorra (DocPoint: Meet the Master: Eyal Sivan). 35-mm. Englanninkieliset tekstit. ***½. Aiemmat katselut: TV1 (Adolf Eichmannin oikeudenkäynti), jokin torstaiyö joko vuodenvaihteessa 2000-2001 tai 2001-2002 (keskeltä).

Hämmentävimmät tv-kokemukset ovat usein satunnaisia. Jonain 2000-luvun alun yönä televisioni oli vain sattumalta auki, ja aloin ihmetellä, miksi siellä kuvattiin varsin staattista mustavalkoista oikeudenkäyntiä. 40 vuotta aiemmin, jos olisin elänyt, tuskin olisin ihmetellyt, mistä on kyse. Natsi-Saksan juutalaiskysymyksen lopullisen arkkitehdin Adolf Eichmannin julkinen oikeudenkäynti Jerusalemissa vuonna 1961 oli aikansa mediamaraton, joka kesti huhtikuun 11. päivästä joulukuun 2. päivään. 2000-luvun alussa TV1 oli nimennyt tämän Leo Hurwitzin neljällä kameralla kuvaamaan, alun perin 500-tuntiseen materiaaliin nojautuvan Eyal Sivanin runsaan kaksituntisen dokumentin suorasukaisesti Adolf Eichmannin oikeudenkäynniksi. Myönnän katselleenikin sitä televisiosta ikään kuin alkuperäisenä materiaalina - vasta lopun Tom Waits -biisi The Black Riderilta paljasti, että kyse on jostain muusta. Nyt DocPointissa näin Sivanin dokumentin ensi kerran kokonaisuudessaan (kyse oli yksi harvoista festivaalin esityksistä, joiden formaattina oli 35-millinen filmi) ja huomasin vasta, kuinka audiovisuaalisesti työstetty ja päivitetty se on. Sivanin yritteliäät äänitehosteet ja muut ymppäykset hiukan särähtävät kokonaisuuden alussa. Leikkauksien todellisesta luonteesta puolestaan on mahdotonta ottaa selvää, kun ei tunne koko materiaalia. Hurwitz itsehän summasi televisiontinsa tuoreeltaan yli kuusituntiseksi dokumentiksi Verdict for Tomorrow (1961), jota ei ilmeisesti ole Suomessa koskaan nähty. Joka tapauksessa Sivan luo pysäyttävän kokonaisuuden lähihistorian kauhujen absurdin rationaalisesta lähestymisestä ja selittämisen tarpeesta. Kyse on siis vahvan näkemyksellisestä dokumentista, joka itse asiassa painottaa materiaalinsa kautta kohtuuttomiin julmuuksiin syyllistyneen miehen yksinäistä ja tuskaista selviytymistaistelua lasikopin takana. Eichmann väittää loppuun asti vain totelleensa käskyjä, joille ei ole mahtanut mitään. Hänen äärimmäinen pragmatisminsa välittyy myös omassa piinapenkissään. Kiistelty dokumentti on herättänyt reaktioita puolesta ja vastaan. Jerusalemissa sijaitseva Steven Spielberg Jewish Film Archive, jonka luovuttamien 68 tunnin matskujen varassa Sivan elokuvansa työsti, käytti kuusi vuotta löytääkseen hänen elokuvastaan vääristelevyyksiä. Haaretzin kiinnostava artikkeli valottaa kiistaa.