Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1930. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1930. Näytä kaikki tekstit

maanantai 30. syyskuuta 2013

Murder!

(Epäiltynä murhasta). 1930, Iso-Britannia.       * * * ½. O: Alfred Hitchcock. Su 15.9.2013 klo 20.45, Orion (Hitchcock Englannissa / Alfred Hitchcock). 35-mm. Kopio (4/5): ?BFI? Paikka: permannon rivi 9, istuin 6. Näytösolosuhteet: 4/5.

Kiertävän teatteriseurueen nuori näyttelijätär Diana Baring (Norah Baring) löydetään pökissä viereltään kuollut, yhtä nuori kollegansa. Olivatko he kilpailijoita? Muistinsa menettäneen Dianan kohtalona on saada epäilykset niskoilleen, vaikka katsojina arvaammekin jo muuta - aivan kuten oikeuden valamies Sir John Menier (Herbert Marshall), joka ryhtyy auttamaan tyttöä pulasta ensin tuomittuaan tämän.

Kuka sen teki? -tyyppinen rikosmysteeri oli Hitchcockille aina lähtökohtaisesti jo liian tavanomainen kerrontatapa, mutta siihen nähden Murder! on varsin sujuva ja jopa innoittunut teos.

Lopun trapetsikohtauksessa näkyy Hitchcockin mestarillisuus äärimmäisen hiostavan jännityksen rakentajana. Kyseessä saattaa olla hänen ensimmäinen huippuhetkensä 1930-luvulla ja äänielokuvassa. Intuitiivisesti ajattelen, että Murder! saattaa olla myös Hitchin 30-luvun alun kärkeä (näkemättä on vielä muutamia - retro jatkuu Orionissa vasta joulukuussa).

Voi tietysti päivitellä, että todellinen murhaaja on Dianan poikaystävä Handel Fane (Esme Percy), akrobaatti, joka on temppujaan eikä välttämättä ihan niitäkään varten usein pukeutunut ristiin. Sukupuoli-ideologisesti elokuvalla on ikävästi rajoittunut sävy: Fane jää tarinassa lähinnä vain transvestisminsa ja murhaajuutensa personoimaksi.

Lumoavassa kohtauksessa pikkutyttö (ilmeisesti tunnistamatta jäänyt näyttelijä) soittaa pianoa ikään kuin keventäväksi taustamusiikiksi katsomatta kertaakaan kameraan, takanaan aikuiset puhumassa... aikuisten asioita. Tällaisissa viattomuuden ja petollisuuden samaan tilaan yhdistävissä selittelemättömissä kohtauksissa Hitch on parhaimmillaan.

Tasan 20 vuotta myöhemmin Hitchcock palasi teatterimaailmaan usein aivan turhaan väheksytyssä elokuvassaan Esirippu laskee.

Hieno ja harvinaislaatuisen myöhäinen sunnuntai-illan näytös 83 vuoden takaisesta elokuvasta henkisesti rankan viikonlopun päätteeksi.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Night Owls

Yöpöllöt. 1930, James Parrott. Su 15.1.2012 n. klo 16.40, Orion (Lapsille: Ohukaisen ja Paksukaisen parhaita). 35-mm. Suom. tekst. ***. Aiemmat katselut: mahdollisesti ke 11.5.1988 n. klo 19.05 (TV1: Ohukainen ja Paksukainen), su 6.5.2007 n. klo 16.40, Orion: Ohukainen ja Paksukainen I, 35-mm. suom. tekst.).

Yöpöllöjen ensi-ilta oli 4.1.1930. Kun Laurel ja Hardy olivat siirtyneet mykkäelokuvan kuolettaneelta 1920-luvulta uudelle vuosikymmenelle, he esittelivät yleisöille teemasävelensä, Marvin Hatleyn The Ku-Ku Songin. Se oli melkein kuin juhlafanfaari sille, kuinka näiden kaverusten komiikka oli löytänyt keskeisen olomuotonsa juuri äänielokuvan tekniikasta. Yöpöllöissä Stan ja Ollie nukkuvat öisellä puistonpenkillä, kun poliisi yllättää heidät ja houkuttelee murtautumaan pomonsa taloon, jotta voisi sitten pidättää valevarkaat ja saada ylennyksen. Yhteiskunnallisesti kiinnostava piirre tässä tarinassa on äksystä poliisipäälliköstä (Anders Randolf) ja hänen hooposta hovimestaristaan Meadowsista (James Finlayson) heijastuva koominen, mutta myös eriarvoistunut vastine Stanista ja Olliesta, jotka toheltavat solidaarisesti "heidän" alakerrassaan.