1925, René Clair. Ti 10.1.2012, n. klo 17.20, Orion (René Clair). 35-mm. Elektroninen tekstitys suomeksi. Pianosäestys: Joonas Raninen, avaussanat näytöksen (edellä esitettiin Entr'acte) alussa: Satu Laaksonen. **½Alku on yhtä lupaava kuin lumoava: Eiffel-tornin kolmannella tasanteella työskentelevä valvoja palaa maan pinnalle ja huomaa elämän pysähtyneen. Pariisi nukkuu unta. Hän törmää lentokoneella maahan laskeutuneeseen joukkioon. Yhdessä he ottavat kaiken irti autiosta Pariisista. Yhteiskunnalliset rooliasetelmat pettävät, mutta vaistonvaraiset tunteet nousevat. Kun joukossa on vain pari naista, miehinen mustasukkaisuus astuu ennen pitkää kuvioon. Selitys tapahtuneeseen löytyy. Tiedemies on löytänyt keinon pysäyttää elämä maan pinnalla kääntämällä raskasta vipua, jolloin säde lankeaa. Clair jää elokuvan loppupuolella mässäilemään tällä nukuttamis/herättämis-tekniikalla loputtomiin. Niin, että elokuva ei tunnu loppuvan. Ilmeisesti siitä on olemassa lyhyempi ja mahdollisesti napakampi versio, sillä Wikipedia mainitsee kestoksi vain 35 minuuttia - Orionin versio kesti 67 minuuttia. Pikkuelegantti elokuva ei vie tieteisfantasian ja arkiromantiikan liittoa ihan hurmaavimpaan huippuunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti