Uni ei tullut edeltävänä yönä lainkaan, joten se kostautui viimeistään Orionin uneliaassa ilmapiirissä iltapäivällä. Harmi kyllä, tämä oli yksi eniten odottamiani syksyn elokuvia. Vielä alkupuolen pysyin hereillä, ja ensimmäisestä episodista on joitain selkeitä muistikuvia, mutta sitten torkahdin. Nukahtaminen ei siis ollut Väsyneen kuoleman syytä. Odotan jälleennäkemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti