Werner Herzog, 2005. 35-mm. To 25.11.2010 klo 13.00, Orion (Ihmefilmi-näytös). ****Aiempi katselu: 8.-9.7.2010 (dvd).
Ehkä turhan lyhyen tauon jälkeen katsoin uudelleen Herzogin dokumentin karhuihin tuhoisasti viehtyneestä Timothy Treadwellista, mutta näin sen nyt vasta ensi kerran valkokankaalta. Koska suurin osa materiaalista on Treadwellin amatöörimäistä videokuvaa, ei kokemus lopulta ollut merkittävästi toinen kuin dvd:ltä katsottuna.
Tämä on Herzogin uran kaupallinen huippu, joka teki hänestä lähestulkoon household-nimen. Kyse on myös siitä etapista Herzogin uralla, jossa hän kohtaa jo niin äärimmäisen ja sekopäisen ihmisen, että hän ei pysty enää itse täysin peilaamaan itseään tähän. Herzogin oma hullunrohkea ohjaajapersoona tavallaan jo normalisoituu ja jopa minimoituu taustalle.
Näytöksessä oli lukiolaisia ja heidän opettajiaan. Takanani istuvan miesopettajan piti ajoittain keventää tuhahduksillaan Treadwellin kiusallisia monologeja, hänen vieressään istuvat naisopettajat olivat vaitonaisempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti