Kirjeitä lapsuudestani. Yann Samuel, 2010. 35-mm. To 25.11.2010 klo 10.00, Maxim 1 (Future Filmin lehdistönäytös). *
Menestyvä bisnesnainen Margaret (Sophie Marceau) joutuu kohtaamaan kipeän menneisyytensä ja oman itsekkyytensä, kun alkaa saada eläkkeelle jääneeltä lakimieheltä outoja toimituksia. Ne paljastuvat kirjeiksi, jotka hän on kirjoittanut itselleen ollessaan seitsemänvuotias tyttö. Niistä paljastuu tietysti aivan toinen ihminen, joka vielä uskoi pehmeisiin arvoihin.
Elämänmuutos on edessä, ja se käy kuin rasvattu. Kaikki sujuu kivasti, ja kauemmaksi jätetyt lähimmäisetkin ovat valmiita muuttumaan, kun Margaret vain oikein todistaa itselleen, mihin hänestä on. Yann Samuelin esikoisohjaus Rakasta jos uskallat (2003) kuului nollavuosien suurimpiin inhokkeihini, eikä tämä uutuuskaan valloita yhtään enempää. Samuelin tyyli on avoimen naiivi ja kepeän satumainen, mutta kummallisen itseriittoisella tavalla. Hän tarkastelee maailmaa yhden yksilön ihanana hiekkalaatikkona. Sääli upeaa Sophie Marceauta, jota ei ole Bond-seikkailun Huominen ei koskaan riitä (1999) paljon näkynyt missään. Tässä rooli on kiinnostavan asetelmansa tasolla toki kiitollinen, mutta ikävä kyllä ohjaaja Samuel tekee siitä alentavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti