Harry Lewing, 1952. Digibeta. Ke 1.12.2010, n. klo 18.25, Orion (Dokumentin ytimessä 55: Selostajat III: Nuo mainiot sanasepot ja viihdyttävät kielikellot). ***
Carl-Erik Creutz lienee Suomen kuuluisin ja arvovaltaisin selostaja, myös oman ammattialansa varsinainen kreivi. Hänen huolitellun sivistyneesti eleetön vakavuutensa on jättänyt jälkensä kansakunnan kerrostumiin. Itse pelkäsin pikkupoikana monia vanhoja, vakavan ja arvokkaan näköisiä miehiä, ja Creutz on ollut niistä ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäisin. Olin unohtanut koko herran, kunnes 1990-luvulla tiedusteltuani tarkemmin näitä pelon kohteita vanhemmiltani he muistuttivat hänestä. En kuitenkaan saanut yhytettyä enää päässäni yhteyttä pelkooni ja koko sen aiheuttavaan tilanteeseen katsottuani asiasta tietoisin silmin kuvaa Creutzista. Vasta viime kesänä, kun kävin läpi vuoden 1982 Katso!-lehtiä, yksi vastaan tullut kuva palautti kaiken tajuntaani. Creutz oli tuolloin televisiossa juontamassa Viihdekakkosen varttituntista ohjelmaa Sähkösanomia!, jossa hän luki 50 vuoden takaisia uutisia ikään kuin silloin olisi ollut televisio. Tuossa kuvassa hän istuu ryhdikkäästi tummassa puvussa uutisteksti kädessään, pikimusta jykevä lankapuhelin vieressään pöydällä ja Suomen karttakuva takavasemmallaan seinällä. Olin täysin unohtanut tällaisen ohjelman olemassaolon, mutta tuosta kuvasta se palautui mieleeni. Ehkä suomalainen historia, sen synkeys - jota isänikin avoimesti kantoi - ja Creutzin vakavuus muodostivat yhdessä sen tekijän, jota pelästyin, ja Creutz antoi sille pelolle kasvot. Olisi kiinnostavaa katsella näitä Sähkösanomia uusintana esimerkiksi Teemalta, ehkä ne kertovat nyt jopa enemmän 70- ja 80-lukujen kuin 20- ja 30-lukujen henkisestä taitteesta.
Selostajanäytöksen kolme viimeistä elokuvaa oli omistettu Creutzille, niistä ensimmäisessä hän selosti radion merkityksestä vuoden 1952 olympialaisissa (vrt. vastaavanlaisella merkityssisällöllä ladattu kohtaus Orvo Saarikiven vuoden 1939 olympiafantasiassa Avoveteen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti