20 vuoden aikana minulle oli kehittynyt tästä elokuvasta mielikuva jonkinlaisena Gosta-Gavrasin tyylisenä poliittisena trillerinä. Mutta se on melko tyypillinen korruptiivinen poliisitrilleri Teksasin ja Meksikon rajalta. Reaganin henki leijuu jo tietyllä tapaa hyvin vahvana. Vaikka monet palapelin osaset (autenttisuuden tuntu, tavallinen poliisi, joka "rakentaa" elämäänsä ja unelmoi paremmasta, havahtuminen yhteiskunnallisiin ja moraalisiin ongelmakohtiin, Jack Nicholson, peckinpahilainen väkivalta) tuntuisivat viittaavan yhä 70-lukuun, käsittelytapa on ikään kuin varovaisen ulkokohtainen ja pinnallinen, eikä kerronnassa ole ytyä. Meksikolaiset jäävät järjestäen ohuiksi, melkeinpä mykiksi kasvokuviksi. Ry Cooderin musiikki on hienoa ja sopii teemaan, mutta ensimmäistä varsinaista jenkkielokuvaansa ohjaava vanha kitchen sink -britti Richardson käyttää sitä tahdittomasti. Valerie Perrinen ura lähti tämän leffan jälkeen selvään laskuun, mikä ei suoranaisesti ihmetytä.
MTV3:n tv-lähetyksestä puuttuivat tekstit. Tämä ilmeisesti huomattiin kanavalla vasta ensimmäisen mainoskatkon jälkeen, koska vasta silloin vasempaan yläkulmaan rullautui palkki "Pahoittelemme tekstityksen puuttumista". Se sitten tuotiin ruutuun jokaisen mainostauon jälkeen muutamaksi minuutiksi. Veikkaanpa, että Rajaa ei kuitenkaan uusita tekstityksen kera - vielä tasan 20 vuotta sitten varmasti olisi käynyt toisin, kun elokuva ajettiin MTV1:n maanantain huippupaikalla 26.11.90.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti