27.12. Dr. T and the Women (Tohtori T ja naiset) ****
Robert Altman, 2000
Ak: jokin to.2.2001
Altmanin näennäispinnallinen, pohjimmiltaan hyvinkin lämmin ja koskettava sekoilu lääkäri-
ja naiselokuvan lajeissa. Gynekologin harharetkien hurtisti apokalyptinen loppu on sarkastinen kommentti nuorempien
trendiohjaajien tuolloisesta eli millennium-aikaisesta katharsis-viehtymyksestä,
mutta samalla terävä muistutus itse kunkin työetiikasta, jota ei voi paeta. Richard Gere osoittaa pääosassa olevansa yksi sukupolvensa vähätellyimmistä tähtinäyttelijöistä. Elokuva esitettiin Gosford Parkin tilalla.
28.12. Les voleurs (Varkaat) ****
André Téchiné, 1996
Ak: 6.8.1999
Elokuvan 120-vuotispäivälle osui sopivasti ranskalainen elokuva.
Téchinén työ on harvinaisen sujuva kartoitus elämänpiiristä, joka ulottuu
pimeästä autokaupasta ja poliisiasemilta akateemiseen maailmaan ja
oopperaan. Rikollisperheen musta lammas on poliisi, joka ei pysty
luomaan omaa yksityiselämäänsä, koska on oppinut vihaamaan sitä.
Kohtaukset hänen asunnossaan ja sen parvekkeella ovat unohtumattomia.
Miltei uhmakasta tylyyttä, ehkä siksi pari katsojaa lähti kesken pois.
Elokuva, jonka todellisuuskuva on niin ehdoton ja osoittelematon, että
se jää aidosti vaivaamaan mieltä.
29.12. Dancer in the Dark **½
Lars von Trier, 2000
Ak: 6.9.2000
Kärsimysnäytelmän ja tehdasmusikaalin sekoitus karulla
videotekniikalla, joka nyt digiajalla nähtynä tuntuu dystopiselta.
Äärimmäisen traagiset henkilöhahmot ja kokonaisuuden rakennetta kannattelevat olennaiset
kohtaukset (väkivallanteko ja kuolemantuomio) ovat kiusallisen
manipuloivasti rakennettuja. Catherine Deneuve työläisnaisena tuntuu juuri siltä miltä kuulostaakin - pelkältä epäsovinnaiselta idealta.
29.12. Carmen (Bizet'n Carmen) *****
Francesco Rosi, 1984
Ak: 4.8.2007 (Yle Teema)
En ole nähnyt yhtään heikkoa Carmen-elokuvaa. Lubitsch, Saura, Godard
ovat kaikki onnistuneet omista lähtökohdistaan. Rosin tulkinta on
odotetusti maanläheisin ja kokonaisuutena ehkä lähimpänä puhdasta
oopperaelokuvaa. Tomuisan jumalaista taiteiden ja tunteiden juhlaa.
30.12. L'umanoide (Humanoidi) **
Aldo Lado, 1979
Tulin tähän näytökseen viime tingassa ja juuri herättyäni, ja se meni
vähän ohi, ehkei kiinnostanutkaan ihan tarpeeksi. Ennio Morriconen
Bach-vaikutteinen musiikki jäi mieleen.
