Yön timantit. 1964, Tshekkoslovakia. O: Jan Němec. * * * . Ti 27.8.2013 klo 21.00, Orion (Novelli palaa). 35-mm. Kopio (4/5): National Film Archives. English subtitles. Paikka: permannon rivi 5, istuin 9. Näytösolosuhteet: 4/5.
Arnost Lustigin novelliin perustuva Yön timantit kuvaa kahta nuorta poikaa, jotka pääsevät keskitysleirille vievästä junasta pakoon ja juoksevat syvälle metsään. Kysymys on muistoista, unista, toiveista, kuvitelmista ja hallusinaatioista, joiden valtaan he maastossa nopeasti joutuvat. Niistä tulee heidän todellisuutensa. Dialogia on olemattomissa määrin.
Visuaalisesta tehokuudestaan huolimatta (esimerkiksi pojat nousemassa korkeaa rinnettä tuntuu samantahtisen kamera-ajon silmin aidon raskaalta, epätahtinen tappokohtaus, joka voi olla pelkkä päänsisäinen aie, muurahaisten täyttämä uneen vaipunut silmä) en vaikuttunut elokuvasta erityisemmin sitä katsoessa. Němec kuvaa taitavasti havainnollista pirstoutumista, mutta elokuva ei ole kokonaisuutena silti erityisen voimallinen, pikemminkin harjoituksenomainen - esimerkiksi ilmeinen pelon tunne ei varsinaisesti välity estetiikasta.
Vanhain herrain itseriittoista metsästysseuruetta, joka saa pojat kiinni, kuvataan antaumuksella, aina herkuttelevaan osoittelevuuteen asti. Pelko häivähtää kuitenkin vasta kaksoislopetuksessa, jossa pojat joko ammutaan tai pääsevät jatkamaan matkaansa - ratkaisu on inspiroitunut, mutta hiukan paperinmakuinen. Oikeastaan tästä elokuva voisi vasta kunnolla alkaa (en ole lukenut Lustigin novellia, joten en tiedä, kuinka uskollinen Němecin tulkinta on sille). Joka tapauksessa kiinnostava filmi, jonka ehkä joskus haluan nähdä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti