La p'tite Lili

Pikku Lilie. 1927, Ranska. O: Alberto Cavalcanti. * * * * . Ti 6.8.2013 klo 17.00, Orion (Renoir & Renoir). 35-mm. Kopio (4/5): KAVA. Paikka: permannon rivi 3, istuin 10. Näytösolosuhteet: 3/5. Aiemmat katselut: ke 4.10.2006 klo 17.00 TAI la 7.10.2006 klo 17.00, 35-mm, Orion (Jean Renoir).

Varttitunnin mittainen impressionistinen filmikangas, jossa valmiin kangaspalan kudontajälki läpivalaisee koko ajan kuva-alaa. Poikkeuksellisen muotonsa vuoksi La p'tite Lili muistuttaa jollain tapaa elokuvan mekaanista esihistoriaa enemmän kuin valmistusaikaansa 1920-lukua; ilmaisu on viehättävästi käsinkosketeltavampaa, suorastaan tartuttavaa, kuin mitä kuva normaalisti valkokankaalla.

Isä-Renoirin entinen malli ja pikkuosassa nähtävän poika-Renoirin vaimo Catherine Hessling esittää 16-vuotiasta Lilietä, joka on menettänyt koko perheensä ja ajautuu vähitellen prostitutioiduksi, ymmärtämättä kaduilla kulkevien halujen alkukantaisuutta. Renoirin tuleva vaimo Marguerite Renoir toimii taas ensi kertaa leikkaajana, yhdessä ohjaaja Cavalcantin kanssa. Pikku Lilie onkin ainoa elokuva, jossa Renoir ja hänen kaksi rakastettuaan kohtaavat. Voikin olla, että elokuva on jopa merkityksellisempi tarkasteltuna Renoirin kuin Cavalcantin uralla.

Louis Bénechin ja Eugène Cavelin chansoniin perustuva Pikku Lilie hyödyntää kuorokerrontaa, joka mykkäelokuvassa toimii usein luontevammin kuin äänielokuvassa (vrt. Mighty Aphrodite, 1995).
 
Kun näin elokuvan seitsemän vuotta sitten, lopun dramatisoimaton, humoristinenkin väkivalta shokeerasi: surmatyön jälkeen paksu viiltäjä istahtaa huilimaan ja - pudottamatta veistä kädestään - alkaa leikata heti vesimelonia nälkäänsä, aivan kuin tappaminen ja syöminen olisivat yhtäläisiä rutiininomaisia perustarpeita.

Lilien surkea kohtalo on ironisen tunteilematon, mutta ympäristössään rujon totuudellinen. Luulen, että olen nähnyt Pikku Lilien senkin jälkeen ainakin kerran, mutten löytänyt esitystietoa ainakaan Orionin ohjelmavihkoista.

Vuonna 1977 ensi-iltansa saanut kopio, jossa on Darius Milhandin vuoden 1930 musiikki, oli hyvässä vedossa. Tämän elokuvan myötä Orion palasi kesäajasta normaaliaikaan.