Lemmenunelma. 1952, Ranska. O: Max Ophüls. * * * * . To 29.8.2013 klo 21.00, Orion (Novelli palaa). 35-mm. Kopio (3/5): SFI?. Ruotsinnos joku Gunnar. Elektroninen tekstitys suomeksi Lena Talvio. Paikka: permannon rivi 3, istuin 11. Näytösolosuhteet: 4/5.
Charmantti episodielokuva Guy de Maupassantin kolmesta tarinasta.
Ensimmäinen episodi vie huikealla kamera-ajolla tanssiaisiin, jonka pyörteisiin heittäytyy miltei lennosta mysteerisesti naamioitunut mies (Jean Galland). Hänen lopulta pökertyessään tanssin huumasta lääkäri (Claude Dauphin) aukaisee epätoivoisen rujosti ommellun naamion, jonka alta paljastuu vanha ryvettynyt mies. Lääkärin vietyä tämän kotiinsa miehen vaimo (Gaby Morlay) avautuu yössä, kuinka mies karkaa hänen luotaan tavoitellaakseen yhä kadonutta nuoruuttaan ja viehätysvoimaansa.
Toinen episodi on pisin ja hallitsevin. Siinä pikkukaupungin ilotalon madame Julia (Madeleine Renaud) vie tyttönsä päiväksi maalle, koska hänen siellä asuvalla aralla veljentyttärellään (Jocelyne Jany) on edessään ensimmäinen ehtoollinen. Maalaismiehet junamatkustajista kärryä kuljettavaan Julian veljeen Joseph (Jean Gabin) ovat hämmennyksissään saadessaan iloa silmälle, Joseph jopa lupaa lähteä tapaamaan Rosaa (Danielle Darrieux).
Kolmannessa episodissa taiteilija (Daniel Gélin) ja malli (Simone Simon) rakastuvat toisiinsa ja muuttavat yhteen, mutta huumaa kestää vain tovin - kävely hiljaisella rannalla osoittautuu käännekohdaksi, koska mies ei kaipaa siellä ääntäkään, ei edes vaimonsa ilakoivaa puheenpartta. Eron ja riitelyn kärjistyttyä tapaturma (tai mikä lie) kuitenkin liittää parin lopulta yhteen. Episodilla on kertojansa, joka toteaa lopussa: onni ei ole yhtä kuin ilo.
Ophülsin tyyli on Lemmenunelmassa kaikessa siveydessään ja somuudessaan ehkä lähimpänä René Clairia kuin koskaan.
Tietyistä vanhentuneista yksiivaisuuksista huolimatta viehättävä elokuva, kuin ullakon arkulta löytyvä vanhanaikainen pieni rönsykuvioinen kansio, josta löytyy kolme kaunista, mutta surumielistä lemmenaiheista kuvakirjasta.
Lena Talvion suomennos oli erinomainen. Paria lausetta jäi suorastaan makustelemaan suussa: "Mokomat luuskat matkalla Pariisista", "Vanhuus ja lohi, nuoruus ja sardiinit".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti