1988, Yhdysvallat. O: Godfrey Reggio. * * * ½ . La 31.8.2013 klo 19.00, Orion (Helsingin juhlaviikot / Philip Glass). 35-mm. Kopio (3/5): ? Ruotsinkieliset tekstit. Paikka: parven 2. rivi, 11. istuin. Näytösolosuhteet: 4/5.Näin Koyaanisqatsin (1982) 15 vuotta sitten, mutta Powaqqatsin vasta nyt.
Heti alkuun olin hämmästynyt ensimmäisten kuvien tuttuudesta. Valtavassa montussa jossain Brasiliassa on pilvin pimein miehiä kantamassa mutaa säkeissä ylös rinnettä. Kuvasto näyttää aivan samalta kuin Jerry Harrisonin Casual Gods -levyn kannessa, jossa etsitään kultaa entisen vuoren paikalla olevasta montusta Brasiliassa. Harrisonin levy ilmestyi aikanaan vain pari kuukautta ennen Powaqqatsia!
Powaqqatsi on audiovisuaalinen runoelma kolmannen maailman traditionaalisista elämäntavoista ja teollistuneiden maiden keinotekoisemmista elämäntavoista ja näiden sekoittumisesta.
Kuvasto on Koyaanisqatsin tapaan kaunista, henkeäsalpaavaakin, mutta onko kyse köyhyyden tai modernin elämän fiilistelystä? Philip Glassin musiikki on ainakin varsin ylevää.
Kuvavirta on hyvin 1980-lukulaista, kaikessa musiikkivideoiden ja mainosten tyylisessä uuden elämäntunnon rytmiikassaan.
Pysähtyneimmällä hetkellä pieni tyttö seisoo katsoen kameraan takanaan muuri, johon on kirjoitettu: "Eläköön sissisota!"
Romuttunut auto on unohtunut keskelle erämaata, kun sen kummaltakin puolelta pyyhältävät läpinäkyvät autot.
Televisiomainokset riehuvat liekeissä.
Lopussa tulee Powaqqatsi-nimen selitys, joka saa ajattelemaan kaikkea nähtyä toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti