Elizabeth Taylor oli parhaimmillaan filmitähtenä

Maaliskuussa kuollutta Elizabeth Tayloria oli viimeisinä vuosinaan yhä vaikeampi pitää sinä filmitähtenä, minä hänet alun perin tunnettiin. Yhä enemmän hän oli lukuisista avioliitoistaan, hyväntekeväisyyskampanjoistaan ja alkoholismistaan tunnettu julkisuuden hahmo.

Taylorin päivät Hollywoodin yhtenä viimeisimpänä klassisena filmitähtenä olivat jääneet taakse 1940-, -50-, ja -60-luvuille. Niitä pääsee onneksi vielä ihailemaan oikeassa muodossaan, kun elokuvateatteri Orionissa esitetään kaksi näyttelijättären merkittävää elokuvaa noilta ajoilta.

George Stevensin ohjaamassa mahtidraamassa Jättiläinen (1956) Taylor on teksasilaisen karjatilan nuori emäntä, joka astuu kerronnan eeppisessä rytmissä uuden ajan kynnykselle. Roihuamassa ovat sekä oman elämän kolmiodraama että perinteisen elinkeinon muuttuminen aina yhä dollarinhimoisemmaksi öljy-yritykseksi.

John Hustonin ohjaama Heijastuksia kultaisessa silmässä (1967) taas on viileä psykodraama, jota on usein pidetty Taylorin viimeisenä merkittävänä elokuvana. Carson McCullersin romaaniin perustuva elokuva käsittelee tukahdutettua homoseksuaalisuutta armeijamiljöössä. Taylor on kapteenin vaimo, jolla on intohimoinen ja salamyhkäinen suhde ratsastukseen.

Orionin kaksi Taylor-elokuvaa muodostavat kiinnostavan parin etenkin Taylorin vastanäyttelijöiden vuoksi. Jättiläisessä Taylorilla (s. 1932) on vastassaan James Dean (s. 1931) ja Heijastuksissa Marlon Brando (s. 1924). Sukupolvensa legendaarisimmat valkokankaan nuorisoidolit saavat Taylorista voimakkaan naisellisen, mutta myös astetta ammatillisesti kokeneemman ikätoverin vastapoolikseen.

Kun Brando ja Dean edustivat 1950-luvulla vielä kapinoivaa nuoruutta, heitä vähän nuorempi Taylor oli jo luontevasti kasvanut melodramaattisiin aikuisrooleihin 1940-luvun lapsitähteytensä jälkeen. Taylor edusti tavallaan vielä toista aikakautta kuin nuoret kapinalliset, uuden tieltä jo tietämättään väistyvää.

Kun Jättiläinen jäi nuorena kuolleen Deanin viimeiseksi elokuvaksi, niin Taylorin näyttelijänura alkoi hiipua 1970-luvulle tultaessa, jolloin taas Brandolla olivat vielä myyttisimmät roolit edessään. Yksityishenkilöinä sekä Taylor että Brando kykenivät yhä mediaskandaaleihin. Brandon kohdalla ne vain vahvistivat hänen legendaansa, mutta Taylorin tapauksessa klassinen, entisen studiojärjestelmän synnyttämä filmi-identiteetti vähitellen haurastui.

Jukka Kangasjärvi

Elizabeth Taylor -elokuvat Orionissa

Jättiläinen 14.6. klo 19.30 ja 18.6. klo 16.45
Heijastuksia kultaisessa silmässä 15.6. klo 21.00 ja 17.6. klo 17.00