25 v. sitten (21.9.1992)

Maanantai. Koulupäivän jälkeen soitin paikalliseen elokuvakeskukseen, josta en vielä tuntenut ketään, kysyäkseni, miten elokuva-arkiston näytöksissä suhtaudutaan ikärajoihin. Vastaukseksi sain jonkinlaista filosofista pohdintaa ikärajoista. Päättelin, että ehkä täällä on suht rento meininki. Suurin päätös oli tehtävä omassa päässä. Lähdin sitten illalla bussilla 28 (muistaakseni 19.25) kaukaa Tampereen koillisimmasta kaupunginosasta epävarnana Kehräsaaren Niagaraan. Tuumailin, että elokuva-arkiston näytöksissä käy varmaan koko kaupungin kulttuuriväki Juice Leskisestä lähtien. Perillä en nähnyt ketään tuttua kasvoa. Väkeä oli kyllä riittämiin, js hyvä, että olimme ottaneet kaverin kanssa aiemman bussin (19.55 bussilla ei olisi ollut varmaan enää saumaa 20.30 -näytökseen). Tuskanhiki kasvoi kassajonossa, en ollut aiemmin yrittänytkään -K18-elokuviin. Hyvässä muistissa oli vielä tapaus, kun en ollut päässyt 11-vuotiaana -K12-leiman saaneeseen Cocktailiin (1988). Nyt oli siis vieläpä nelinkertaisesti matkaa vaadittuun ikään. Ennen lipun ostoa tuli eteen yllättävä tehtävä - piti täyttää jokin lomake. Kadotanko nyt paniikissa mielestäni henkilötunnukseni? Vai kysytäänkö sitä? Ehkä kysytäänkin juuri ikää! Tässä vaiheessa ei enää saisi mokata. Lopulta hämmentävä jäsenkortti ja vaaleanvihreä lippu olivat kourassa, ovi aukesi, tungos hellitti, ja istuimme täpötäydessä Niagarassa odottamassa elokuvan alkua. Tuntui, että tästä se alkaa. Martin Scorsesen Taksikuski (1976) alkoi 20.30. Se oli ensimmäinen SEA:n näytös, jossa kävin. Enpä ollut maanantai-iltaisin juuri liikkunut niin myöhään kaupungilla.