40 vuotta sitten olin runsaat kolme viikkoa ensimmäistä luokkaa käynyt sisämaakaupungin koululainen, mutta uskaltaisin väittää, että elokuva-arkistollakin olivat Helsingissä asiat ainakin esitystoiminnan suhteen aika hyvällä mallilla.
Päivälleen 40 vuotta sitten Suomen elokuva-arkisto aloitti esityksensä elokuvateatteri Orionissa Eerikinkadulla. Ensimmäisen illan ohjelmassa oli muun muassa Georges Mélièsin elokuvia ja Jean Vigon tuolloin 50-vuotias L'Atalante. Ohjelman mukaan avausviikon vieraiksi olivat Mélièsin tyttärentyttären Madeleine Malthête-Mélièsin lisäksi saapumassa myös Edvin Laine Tuntemattoman sotilaan (1955) ja Mikko Niskanen Kahdeksan surmanluodin (1972) näytökseen. Ingmar Bergmanin Sommarlek (1951) esitetiin, ilmeisesti ei vielä kuitenkaan sinä kuuluisana omana nitraattikopiona.
Sittemmin Kansalliseksi audiovisuaaliseksi instituutiksi muuttuneen, aivan toisenlaiseen interiööriin esityksensä siirtäneen ja pian myös ohjelmansa määrää supistavan valtion laitoksen omassa tietokannassa mainitaan jostain syystä, että Orion olisi muuttunut arkiston teatteriksi vasta 9.10.1984.
Mitähän Orionissa olisi esitetty tänään 40-vuotisjuhlapäivänä, jos elokuva-arkisto olisi siellä säilynyt ja juhlapäivä ylipäätään kaivettu muistista? 30-vuotisjuhlia ei nimenomaisesti vietetty 10 vuotta sitten. Muuttosuunnitelmat olivat jo selvillä, vaikkakin valtaosa yleisöstä (mukaan lukien allekirjoittanut) ei tiennyt niistä vielä mitään. Muistan katsoneeni sunnuntaina 7.9.2014 Orionissa päivän kolmannen ja viimeisen elokuvan, Franco Zeffirellin Shakespeare-filmatisoinnin The Taming of the Shrew ("Kuinka äkäpussi kesytetään", 1967), jossa Elizabeth Taylor ja Richard Burton rakastivat ja raivosivat tulisin purkauksin.
Tässä Mikael Fräntin juttu Helsingin Sanomista vielä helpommin luettavassa muodossa:
Jälkihuomio 9.10.2024 klo 04.13: Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tuo päivämäärä 9.10.1984 on peräisin ja mihin se mahdollisesti viittaa.
