Cinema Orion
ja Risto Jarva -seura 4.11.2024 klo 17.00 Tapio
Suominen -retrospektiivi
Onnettomuus
Suomi, 1976. Ohjaus,
käsikirjoitus, leikkaus: Tapio Suominen. Tuotanto: Käpy-Studiot
Oy. Tuottaja: Mikko Niskanen. Kuvaus:
Seppo Immonen. Äänitys: Tom Forsström. Musiikki: Markku Suominen,
Jukka Halttunen. Miksaus: Tuomo Kattilakoski. Asiantuntija:
Juhani Räsänen. Näyttelijöitä: Lars Lindberg, Sirkka-Liisa Aro, Mauno
Viiala, Kirsti Nordström. Muut esiintyjät: Hannu Rönnberg, Irmeli
Eskelinen, Timo Rentola, Petri Mäkilä, Rainer Vikström, Simo Laine, Pekka
Pohjola, Folke Westerholm. Formaatti: 16mm. Levittäjä:
Liikenneturva. Tarkastuspäivä: 20.4.1976. Pituus: 287 m. Kesto:
25 min. Veroluokka: 10 %. Ikäraja: K.
Vuonna 2022
suomalaisten liikennekuolemien määrä tippui ensi kertaa alle kahdensadan sitten
vuoden 1935. Synkintä aikaa oli 1970-luvun alku, jolloin määrä nousi vuodesta
toiseen yli tuhannen. Liikennevalistukselle ilmeni tarvetta myös valkokankailla,
ja yksi olennainen esimerkki tästä on Tapio Suomisen Onnettomuus, joka avaa
Suominen-retrospektiivin.
Narrien
illat
Suomi, 1970. Ohjaus,
käsikirjoitus: Tapio Suominen. Tuotanto: Markfilmi
Kommandiittiyhtiö, Pentti Lintonen ja Kumpp. Tuottaja: Pentti Lintonen. Kuvaus:
Pekka Ervamaa, Kari Kekkonen. Leikkaus: Pirkko Juntto. Äänitys:
Matti Penttilä. Musiikki: Markku Suominen, Kari Kuuva. Musiikkikappale
Peluri: Markku Suominen, Heikki Väliaho (sanoitus), Paul Mikael Johansson
(sovitus). Äänittäjän assistentti: Juha-Veli Äkräs. Kamera-assistentti:
Juha Salminen. Järjestäjä: Pekka Konttori. Kuvaussihteeri: Annika
Idström. Miksaus (Finnvox): Tuomo Kattilakoski. Päihdeasiantutija:
Aulis Junes. Näyttelijöitä: Markku Suominen (Markku Suominen,
Finlandia-yhtyeen laulusolisti), Kari Kuuva (Kari Kuuva, ”Kaapo”,
laulaja-säveltäjä), Kauko Hakala (Hakalan Kake, Finlandia-yhtyeen rumpali,
”Trums Kuolematon”, ”Näppy”), Pertti Lähteenmäki (Pertsa Puro,
Finlandia-yhtyeen basisti), Jarmo Lintinen (Antti Lindberg, Finlandia-yhtyeen
urkuri, ”Karpo”), Ahti Patinen (Ahti Patinen, Finlandia-yhtyeen saksofonisti ja
huilisti, ”Tami Rokkinen”), Esko Vesterinen (Esko Vesterinen, Finlandia-yhtyeen
kitaristi, ”Piippolan vaari”), Heikki Väliaho (Heikki Väliaho, ”Hessu”, nuori
kirjalijanalku), Jyrki Rönkkö (Ytty Rönkkö, ”elämän murjoma kulkuri”), Keijo
Tamminen (Keijo Tamminen, ”Keke”), Kauko Knuutinen (Nokke Knuutinen, ”piikki
pikkukaupungin lihassa”), Veli Vantunen (manageri Koski), Pentti Lintonen
(tuotantopäällikkö), Anssi A. Keino (sovittaja Kannel), Anja Mäkinen (Anja
Mäkinen, vaatetusliikkeen omistaja), Liisa Karvonen (Pirkko, Kosken sihteeri),
Tapio Ylänne (managerin luota tuleva mies), Veikko Savikallio (autokuski), Alli
Suominen (Alli Suominen, Markun äiti), Iiris Jaakkola (vastaanottava hoitajatar),
Juha Salminen (huilunsoittaja), Raija Koskinen (Liisa, liftari), Pirkko Mäkinen
(Riitta, liftari), Pekka Ervamaa (valokuvaaja), Irmeli Miettinen (toimittaja),
Juha-Veli Äkräs (humalainen muusikko pisuaarissa). Tuotantokustannukset:
260 000 mk. Rahoitus: Suomen elokuvasäätiö SES:n tuotantotuki 100 000
mk. Kuvausformaatti: 16 mm. Kuvasuhde:
1,37:1. Ääni: Picot. Väri: Agfacolor. Kuvausaika:
Heinäkuu-elokuu 1970. Kuvauspaikat: Helsinki, Äänekoski, Saarijärvi,
Kajaani, Karstula, Espoo, Kuhmo, Sysmä, Äänekoski. Teatterilevitys:
Väinän Filmi Oy. Levitysformaatti: 35mm (Eastmancolor). Tarkastuspäivä:
10.11.1970. Pituus: 2725 m. Kesto: 100 min. Ikäraja: K16. Kopiomäärä:
6. Ensi-ilta: 13.11.1970. Ensi-iltapaikat: Helsinki (Adams,
Maxim, Tuulensuu), Lahti (Ilves), Oulu (Kiistola), Tampere (Kino). Katsojaluku:
17 072. Tuotto: 25 600 mk. Tv-esityksiä: 3.10.2003 (Yle
Teema), 27.10.2016 (Yle Teema: Kino Suomi).
Tapio
Suominen (1946-2023)
sai esikoiselokuvalleen suurimman potin Suomen elokuvasäätiön kaikkien aikojen
ensimmäisistä tuotantotukipäätöksistä 18.6.1970. Kuvaukset käynnistyivät heti
heinäkuussa. Syntyi ”kotimainen
värielokuva pop-musiikin alta ja päältä”, vimmainen syväsukellus Suomea ristiin
rastiin reissaavien nuorten keikkamuusikoiden elämään. Finlandia-orkesterin
laulajaa esitti Markku Suominen (1949-2013), ohjaajan veli ja oikea
iskelmätähti. Suomalainen elokuva taiteili nyt uskaliaasti fiktion ja dokumentin
rajamailla mitä vähemmän mairittelevalla materiaalilla.
Elokuvatarkastamossa
Narrien illat oli vähällä nousta 30 prosentin veroluokkaan ensimmäisenä
kotimaisena elokuvana sitten Eino Ritarin Kylän (1957), minkä
lisäksi yksi tarkastamon jäsen ehdotti elokuvalle täyskieltoa. Lopulta Narrien
illat selviytyi teattereihin varsin tavallisena elokuvana 10 prossan
veroluokassa ja normaalilla K16-ikärajalla. Päivän Sanomien kriitikko Pertti
Lumirae vertasi kokemusta Jack Kerouacin romaaniin Matkalla (1957)
ja toiseen tuoreeseen esikoisfilmiin, Dennis Hopperin Easy Rideriin
(1969).
Aikalaiskeskustelunsa
jälkeen Narrien illat on kasvanut melko vähän käsitellyksi kotimaiseksi
elokuvaksi. Televisio uskalsi sen esittää vasta 43 vuotta ensi-iltansa jälkeen,
kun keikkaelämä oli jo sofistikoituneempaa ja hasardeihin takavuosiin oli
tullut retrohenkistä etäisyyttä.
Narrien
illat tarjoaakin tietynlaista
maisemaan tarkennusta eräälle myötähäpeänsekaisesti muistellulle
mediatapahtumalle – yhdysvaltalaisen Peyton Place -tähden Ryan
O’Nealin (1941-2023) tragikoominen Suomen-vierailu kun oli sattunut samana
kesänä kuin Narrien illat kuvattiin. Ehkä Suomisen elokuvan käsistä
riistäytyvän tunnelman myötä saamme jotain uutisfilmin ulkopuolista sielullista
ymmärrystä siitä millaiseen viihdekulttuuriin ja ajan henkeen ulkomaalainen
tähtivieras täällä manageri Tappi Suojasen (1935-2022) matkassa oikein törmäsi.
”Narrien” kuvaussihteerinä
toimi Annika Idström (1947-2011), joka tuolloin opiskeli Taideteollisen
korkeakoulun kamerataiteen osastolla ja 1980-luvulla tuli tunnetuksi
hätkähdyttävillä romaaneillaan.
Jukka Sammalisto 4.11.2024
 |
| Helsingin Sanomat 13.11.1970 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti