Twin Peaks: Fire Walk with Me

Twin Peaks - tuli kulje kanssani. 1992, David Lynch. To 2.2.2012 klo 20.45, Orion (David Lynch). 35-mm. Suom. tekst. ****½. Aiemmat katselut: la 2.1.1993, Nordia 4 (Tre), 35-mm, suom. tekst. ***** / to 14.1.1993, Nordia 4 (Tre), 35-mm, suom. tekst. ***** / la 10.4. - su 11.4.1993, vuokra-vhs, suom. tekst. ***** / pe 31.12.1993, vhs, suom. tekst. ***** / ma 16.1.1995 klo 21.20 - 23.50, MTV3, ***** / pe 10.1.1997, Yo-talon Twin Peaks Night, vhs, suom. tekst / pe 9.4. - la 10.4.1999, vhs / la 17.5.2003, BB: David Lynch, dvd: *****.

En ollut nähnyt FWWM:ta tätä näytöstä ennen koskaan riittävän isolla valkokankaalla, sillä se sai aikanaan Tampereen ensi-iltansa kaupungin pienimmässä ja piskuisimmassa salissa, viisirivisessä Nordia 4:ssa. Kyseessä oli ensimmäinen Lynchin elokuvista, jonka valmistumista olin tietoisesti odottanut - tietenkin peläten sen saavan Blue Velvetin ja Villin sydämen tavoin -K18-ikärajan. Odottamaan joutui vielä Suomen ensi-illan jälkeenkin. Yhden kopion filmi saapui Tampereelle vuoden 1993 ensimmäisen viikon ainoana ensi-iltana. Muistan soittaneeni syksyllä 1992 Finnkinoon varmistaakseni, että elokuva on todella jossain vaiheessa tulossa Tampereelle. En siis lähtenyt Helsinkiin sitä katsomaan, vaikka moni läheinen Twin Peaks -fani lähti heti ensi-iltaviikolla ja pyyteli mukaan. Olin epävarma siitä, pääsenkö 14-vuotiaana katsomaan -K16-elokuvaa, ja kun muut olivat jo aikuisia, yksinäinen paluumatka olisi ollut sangen tyly. FWWM lasketaan usein Dyynin tapaiseksi epäonnistumiseksi (sen huono mainehan sai alkunsa jo Cannesin "ennenkuulumattomista buuauksista" - tuosta maailmanensi-illasta tulee muuten 8.5. kuluneeksi tasan 20 vuotta), kun taas monet Twin Peaks -sarjan väliin jättäneet tykästyivät siihen. Lisäksi muistan Aamulehden silloisen elokuvakriitikon Matti Apusen innostuneen elokuvasta, mikä tuntui yllättävältä, sillä hän oli aiemmin suhtautunut varsin penseästi monien kollegoidensa ylistämiin Blue Velvetiin ja Villin sydämeen. FWWM:ssa näkyy kiinnostavalla tavalla Lynchin tilanne, jossa hän on vielä kiinni vanhassa, mutta etsii sen puitteissa jotain uutta - hän pyrkii kaikin kineettisin keinoin kohmettamaan televisiosta tutun Twin Peaks -maailman, sen kieroimmillaan ja kipeimmilläänkin turvallisen donitsintuoksuisena lehahtaneen lämmön, jonka varaan oli rakentunut hänen maailmanmaineensa. Kyse on jonkinlaisesta Twin Peaksin hc-versiosta, jossa kahvi on jo kylmennyttä ja idylli läikähtänyt loitolle. Laura Palmerin viimeisten sekaisten päivien kautta Lynch jo lähestyykin sitä äärimmäisen emotionaalista kokemuspiiriä, synkän tiheää epävarmuuden ilmapiiriä ja pirstoutunutta henkilö- ja aikarakennetta, mikä kaikki on sittemmin määrittänyt suurinta osaa hänen töistään. Lauran (unohtumaton Sheryl Lee) ja hänen isänsä Lelandin (häkellyttävän vakuuttava Ray Wise) yhteinen autoajelu on yksi Lynchin uran painostavimpia kohtauksia, tämän kiistellyn elokuvan nerokkain hetki. Nyt katsottuna Fire Walk With Me tuntuu Lynchin elokuvaksi poikkeuksellisen syvästi valmistusaikansa (särkyneeltä) peilikuvalta, olennaisesti 1990-lukulaiselta tapaukselta, jonka myötä amerikkalaisen tv-kerronnan uudistaneen sarjan kipeä tematiikka löysi lopullisen, vilpittömämmin traagisen kipupisteensä.