Matti Salon (1933 - 2017) elokuvatuntemus ulottui paljon laajemmalle kuin vain amerikkalaiseen kulttuuriin ja rikos- ja jännityselokuviin, jotka olivat hänen intohimonsa ja erikoisalansa.
Ensimmäisenä tulee mieleen SEA-esite Ingmar Bergmanin "Kuiskauksista ja huudoista" (Viskningar och rop, 1972). Salon tapauksessa kyseessä oli tietysti punnittu essee, joka oli häikäisevyydessään aivan samalla tasolla mestariteoksen ekspressiivisen värimaailman kanssa.
Huomionarvoista on, että gangsterielokuviin, film noiriin, keikkakuvauksiin ja psykotrillereihin syventyessään Salon näkemys oli aina avoimesti humaani ja moraalinen.
Elokuvilla oli vastuunsa; ne eivät leiki irrallaan muusta maailmasta - esimerkiksi väkivallan kuvaamisen oli syytä pysyä johdonmukaisena ja psykologisesti ja yhteiskunnallisesti uskottavana.
Jo yksin sen sisäistämisessä piisaa haastetta usein alhaistenkin trendien ja viettien innoittamalle nykykritiikille ja -tutkimukselle.
Erãs kommentti on jäänyt mieleeni Orionista syyskuulta 2011. Meneillään oli eräs uuden elokuvan festivaali, mutta arkistolla oli vielä samaan aikaan myös omia näytöksiä. Alkamaisillaan oli Alf Sjöbergin "Elämä panoksena" (Med livet som insats, 1940), kun kuulin Salon ja Peter von Baghin keskustelevan penkkiriviltä toiselle. Salo kyseli, oliko von Bagh jo ehtinyt nähdä Lars von Trierin Melancholian [ei ollut], minkä jälkeen hän totesi elokuvasta tuohtuneella äänensävyllä: "se ei välitä ihmisistä paskan vertaa!"
Tyhjentävämpää ja inhimillisempää analyysiä en ole kyseisestä teoksesta kuullut.
Minulle Salon teksteihin ja listoihin tutustuminen merkitsi aikanaan 17-vuotiaana jonkinlaista elokuvataiteen vuosisataista, elämään ja erityisesti ihmiselämään itseensä kiinnittyvän merkityksen uutta, entistä kriittisempää oivaltamista ja elokuvahistorian lopullista kutsua. Kirjoitan siitä ehkä tarkemmin joskus toiste.
Tämän rikollisen lyhyen jouluisen muistokirjoituksen päätteeksi totean vain: niin paljon sanomatta jää.
---
"The last week in December, the rains came. A great big package of rain. Oversized. Like everything else in California." (Joe Gillis in Sunset Blvd., 1950)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti