"Ever see the movie The Edge starring Anthony Hopkins? Think that, but not as good." (Matty W. Kelley, Wrentham Patch). Petoeläimen kanssa vastatusten joutuvan henkilön päässä heräävä elämää ymmärtävä hölynpöly on pilannut monta selviytymistaistelun kuvausta, ja sama ilmiö tekee selvää The Greystäkin, jossa on muuten varsin vakuuttavaa lokaatiokuvausta ja hyistä, synkän humorististakin tilannetajua miesporukasta Alaskassa sutten armoilla. Alun lentokonerysäys johdattaa mieleen Frank Marshallin elokuvan Elossa! (1993), mutta sen ihmissyönti on näin ollen jo käytetty shokkikeino. The Greyssa pörrömörköiset sudet, jotka toisinaan muistuttavat sysimustuudessaan hiukan Attack the Blockin koomisen verenhimoisia, kenties hallusinoituja muukalaisia, saalistavat joukkoa mies mieheltä. The Greyn pressin aikana (joka sattui suunnilleen suden hetkeen, mutta vuorokaudenkierron toisella puolella) jylläsi ulkona helmikuinen paukkupakkanen, joten yleensä niin lämmin elokuvateatteri-interiööri tuntui nyt vielä kylmemmältä ja armottomammalta paikalta - pääosassa nähtävän Liam Neesonin mukaan kuvaukset suoritettiin noin 40 asteen pakkasessa.
Huvittavaa, että tässä elokuvassa sudet piirittävät ihmisiä, kun todellisuudessa asia ei voisi olla enemmän päinvastoin. Hesarin kuukausiliitteessä sai sivutolkulla hurmeista humanismiään julistaa susimurhaaja, samalla kun valtameren tuolla puolen lahdataan hukkia takaisin sukupuuton partaalle Obaman hallituksen siunauksella.
VastaaPoistaNäyttää siltä, että susiparka on joutunut samanlaiseen ahdiinkoon kuin elokuvakin. Filmi ajettiin pois kaupallisista teattereista alle vuodessa, metsästyskoirien, eli digiprinttien voimalla. Viimeinen rauhoitettu alue taitaa olla Eerikinkadun Orion, mutta koiria on jo sinnekin päästetty sisälle.
Onko kohtalonamme tuhota kaikki kaunis ja itsessään täydellinen, vain korvataksemme sen rumalla ja geneerisellä? Olemmeko me ihmiset niin rumia ja geneerisiä, että meidän täytyy korvata sudet koirilla ja filmi digillä? Koirillakin on toki sijansa, mutta ei suden kustannuksella.
Vaadittaisiin stoalaista tyyneyttä tai darvinistista häikäilemättömyyttä tilanteen hyväksymiseen. Minulta ei löydy suuruutta ensimmäiseen, eikä pienuutta jälkimmäiseen, niinpä jään uikuttamaan kuin suden pentu kylmenevän emonsa vatsalle.
- Juha Mattila