Listasin vähän eri juttuja ja seikkoja, joiden parissa Orionissa olen erityisesti nauttinut.
Filmi
Elokuva on optisin laittein syntyvää valoa ja ääntä, ja vaikka Orionin esitysarsenaali on monialainen, mikään keskeinen seikka ei Orionissa sodi tätä yhä taianomaista alkutotuutta vastaan.
1.85:1 -kuvasuhde
Toisin kuin on väitetty Kavinkin puolelta, Orionin nykyinen valkokangas on kaikkein ihanteellisin 1.85:1 -kuvasuhteessa valmistuneille elokuville. Se on ollut yleisin ja keskeisin elokuvien kuvasuhde ainakin 1960-luvulta alkaen, ja epäilemättä valtaosa elokuva-arkiston kokoelmasta edustaa tätä kuvasuhdetta.
Mykkäelokuva
Vuonna 1927 mykkäelokuva oli kehittynyt siihen huippuunsa, jollaisena se nykyisin parhaiten muistetaan, eikä äänielokuvan voittoon vielä uskottu. Arkkitehtonisesti Orion on mykkäelokuvateatteri ja vakituisesti siellä järjestetyt mykkänäytökset ja kinokonsertit ovat kokonaiselämyksinä jo eurooppalaisittainkin harvinaislaatuisia. Ulkomaalaiset kävijät ovat aina ymmällään ilosta, että tällainen on vielä mahdollista.
Klassinen elokuva
Orion on tilana sisäänsä sulkeva ja ainutlaatuista kokemusta korostava, mihin eheä klassinen muoto ja selvä draaman kaari sopivat erityisen hyvin. Klassinen elokuva hioutui ehkä huippuunsa 1940- ja 1950-luvuilla, mutta se ei ole sinänsä kadonnut mihinkään. Yhä moni 2000-luvun arvostetuimmista elokuvistakin noudattaa klassisen kerronnan arvoja ja logiikkaa (Clint Eastwood, James Gray, Mike Leigh, Michael Mann ynnä muut).
Hollywoodin kultakausi 1920-luvulta 1950-60-luvuille
Tähtijärjestelmä ja lajityyppien aarteisto saivat parhaimman kipinänsä mestariohjaajista, jotka tiesivät elokuviansa esitettävän Orionin kaltaisissa pyhätöissä. Ennen kaikkea kuitenkin kyse oli unohtumattomista kasvoista ja läpitunkevasta karismasta: Greta Garbo, Humphrey Bogart, James Stewart, Marilyn Monroe - he ja monet muut kuuluvat Orioniin.
Film noir
Jos pitäisi valita yksi tyylilaji, joka sopii erityisen hyvin Orioniin, se on tietysti film noir, 1940- ja 1950-lukujen musta elokuva. Kun yksinäisten ja epäonnisten sankarien kohtalon kiemurat tihentyvät jonain myöhäisenä sunnuntai-iltana, Orion on yhtä todellinen kuin epätodellinen paratiisi. Tunnelmaa ei voi kruunata mikään täydellisemmin kuin jos ulos tullessa Eerikinkadun alajuoksulle on pimeää ja sataa.
Kamarielokuva
Oli kyse sitten monista hienoista T
šehov-filmatisoinneista, Ingmar Bergmanin mestaroimasta kasvokuvien ja pimeiden huoneiden Syyssonaatista, John Hustonin viimeiseksi jääneestä, yhtä lämpimästä, hartaasta kuin satuttavastakin elokuvasta Muistot, on Orionin rauhallinen, hiljaisuudelle altis tunnelma omiaan ihmiselämän olennaisimpiin kysymyksiin pureutuville henkilökeskeisille kamaridraamoille. Orionissa voi kuulla sen hiljaisuuden, joka valkokankaalla voi vallita kuva-alalla tai sen ulkopuolella.
Historiallinen elokuva
Elokuva on yli 120-vuotias, mutta valkokankaalla on lennetty ajassa taaksepäin rajattomin elkein. Käsityksemme maailman ja ihmiskunnan historiasta on ylipäätään muokkaantunut Orionin kaltaisissa paikoissa, Italian ja Hollywoodin antiikkisista spektaakkeleista Tavernierin tai Kubrickin tarkkanäköiseen, yhteiskunnallisesti sisäistettyyn realismiin.
Rikoselokuva, jännityselokuva, kauhu ja psykodraama
Pimeä puoli kuuluu erottamattomasti elämään, taiteeseen ja elokuvaan - ilman sen ymmärtämistä tulee ongelmia. Orionin jännittävän vaiheikkaasti alaspäin viettävä kokonaisuus (joka alkaa jo Eerikinkadun alamäestä) on omiaan viemään juuri sellaisiin mielen pohjamuhuihin, joiden silmästä silmään kohtaamisen varassa jaksaa taas nousta rappuset arjen tasolle.
"On valittava joko valhe tai kuolema"
Ranska on elokuvamaista suurimpia, ja sen runsaista valikoimista on myös elokuva-arkistolla mittavat kokoelmat. Keskeisinä ydinjuttuina 30-luvun runollinen realismi Vigon, Renoirin, Clairin ja Carnén tyyliin, Cocteaun mitään rajoja tuntemattomat taikatemput sekä Melvillen ja Chabrolin pessimistiset tai pirulliset rikostarinat ovat juurtuneet Orioniin yhtä lailla kuin seinäreliefit.
Italialainen elokuva
Yksi maa on ehkä kaikkein eniten uskonut elokuvallisen tunneilmaisun kaikkivoipaisuuteen: italialainen elokuva jos mikä edustaa "elämää suurempaa", ja kuin ihmeen kautta se on myös hämmästyttävän vahvasti kiinni konkreettisessa elämässä. Mestareiden luettelo olisi pitkä, mutta mainittakoon Fellini, Antonioni ja Visconti...
Pohjoinen valo
Ruotsalainen saaristo, pohjoinen keskiyön aurinko, Kainuun korvet... Pohjoinen maailmankolkka loistaa Orionin arvokkaissa art deco -puitteissa ylpeästi ja vilvoittavasti ihmeellistä luonnonvaloaan.
Aikamatkat
Jostain olemme tulossa ja jonnekin menossa. Orionissa ollaan monien edellisten katsojasukupolvien viitoittamalla tukevalla ja puhuttelevalla maaperällä, kun vaikkapa. Resnais'n Viimeinen kirja, Kubrickin 2001 tai Malickin The Tree of Life vyöryvät kankaalle.
Metafyysinen, spirituaalinen, mytologinen ja eksistentiaalinen elokuva
Jälkimodernin ajan ihminen ihmettelee ja hahmottaa paikkaansa siinä missä edellisetkin sukupolvet. Tarkovski, Antonioni, Pasolini, Kieślowski tai Wenders tarjoavat hänelle vastauksia ja uusia kysymyksiä Orionin suurinta elokuvataidetta arvostavissa puitteissa.
Uuden aallon elokuva
Suomessa elokuva-arkisto perustettiin 24.4.1957 eli miltei samaan aikaan, kun uuden aallon elokuva alkoi puhjeta täyteen kukkaansa. Ranskalaisilla nouvelle vague -ohjaajilla Godardilla, Truffaut'lla, Resnais'lla, Rohmerilla, Vardalla, Demyllä ja muilla on Orionissakin pitkät ja ansaitut, syystäkin kuin kalustoon kuuluvat perinteet.
Kokeellinen elokuva
Toisin kuin voisi ehkä luulla, myös kokeellinen elokuva sopii Orioniin erityisen hyvin. Tämä on todistettu esimerkiksi Avanto-festivaalilla ja DocPointin Pakopiste-näytöksissä. Kokeelliseksi luonnehdittu elokuva purkaa usein elokuvan koko luonnetta alkutekijöihinsä, ja siksi vaikutelma Orionin kaltaisessa pyhätössä on aivan poikkeuksellisemmalla tavalla syventävä kuin vaikkapa nykyaikaisessa auditoriossa tai museossa.
"Illumination"
Huikeimmillaan elokuvan lumovoima vie jonnekin aivan muualle, maailmoihin, joita on muualta turha etsiä. Orionissa, jossa valkokangasta katsellaan kuin ikiaikaisissa temppeleisissä päät ihmetyksestä ja palvonnasta ylöspäin, on tallella juuri sellaista kiehtovaa palvontamenon salaperäisyyttä, johon Mélièsin, von Sternbergin, Powellin & Pressburgerin, Trnkan, Fellinin, Laughtonin, Lynchin ja muiden mestareiden uskomattomat visiot uppoutuvat kuin Graalin maljaansa.
Rakkaustarinat ja romanttiset elokuvat
Orion on liioittelematta ollut yksi syy sille, miksi Helsinki voi olla myös rakastavaisten kaupunki. Helsinkin on hiljainen heinäkuisin ja niin ollen myös romanttisimmillaan. Mikäpä olisikaan sykähdyttävämpi elämys kuin mennä mahdollisen armaansa kanssa Orioniin katsomaan vaikkapa King Kongia, Sumujen siltaa, Cherbourgin sateenvarjoja, New York New Yorkia tai Intohimojen valtakuntaa?
Musikaalit, konsertti- ja oopperaelokuvat
Näin se on nähtävä: Orionin nautittava interiööri sopii erityisen hyvin kaikenlaisille huolettomille tai dramaattisille, yksinkertaisille tai ylenpalttisille estradielokuville aina Minnellin musikaaleista (The Band Wagon!) Stop Making Sensen tapaisten kulttijuttujen kautta Loseyn Don Giovanniin.
Perhe- ja sukutarinat
Parhaimmillaan yksi elokuva ja yksi ilta voivat yhdistää sukupolvia. Vaikkapa Ozun Tokyo Storya voivat mennä katsomaan nuoret ja vanhukset yhdessä, ja kokemus Orionin historiallisessa patinassa on kaikin tavoin koskettava ja yhteinen.
Musta elokuva
Tummasävyinen elokuva ei elä nykyaikana, sillä digikuva ei ole kunnolla mustaa. Sen huomaa yhä paremmin Orionissa, kun näkee kunnon filmillistä mustaa. Orionin leijuva hämäryys ja tilan vuosisatainen arvoituksellisuus luovat pikimustille hetkille oivan yhteyden. Tämän huomasin taas kerran vaikkapa Claude Chabrolin "Mustapukuisen naisen arvoituksessa".
Aarteet
Kun kauan kadoksissa ollut tai arkistossa pantattu elokuva, unohdettu tai joskus hyvin maineikaskin elokuva, vyörähtää jopa ensimmäistä kertaa tai vuosikausien, sukupolvien jälkeen Orionin kankaalle, tiedämme todistavamme jotain merkittävää ja unohtumatonta.
Digitaalinen elokuva
Aluksi vierastin digitaalisen elokuvan esittämistä Orionissa, ja eittämättä poksauttaisin samppanjapullon, jos kyseinen projektori vietäisiin pois, mutta nykyisin katselen satunnaisesti digiäkin, jos se on elokuvan alkuperäinen formaatti. Parhaimmillaan kokemukset ovat olleet mykistäviä, esim. Georg Grotenfeltin "Merkintöjä valkeastta kaupungista".
1970-, 1980- ja 1990-lukujen elokuva
Henkilökohtaisesti ottaen tuon ajan elokuva on tietysti kiinnostavaa, koska silloin synnyin ja aloin käydä elokuvissa. Kyse ei ole kuitenkaan vain siitä. Tämä oli aikaa, jolloin Orionin kaltaiset yksisaliset teatterit enemmän tai vähemmän hallitsivat vielä elokuvateatterikenttää. Se näkyi myös elokuvissa, joita tehtiin ja nähtiin.. Laaja-alainen elokuvakulttuuri oli vielä arvossaan. Orion on viimeinen aito saareke tälle ajalle.
1900-luvun elokuva
Elokuva oli viime vuosisadan keskeinen taidemuoto, ja sen vaikutukset ovat olleet jo suunnattomat ja varmaankin vielä kokonaisuutena aika tuntemattomat. Moniin muihin taiteisiin verrattuna se on yhä hämmentävän nuori. Elokuva-arkiston teatterina Orion on todellakin viimeinen paikka, jossa elokuvan kehitystä ja historiaa voi luontevasti ja täysipainoisesti juhlistaa.
