Härmä

2012, JP Siili. To 2.2.2012 klo 10.00, Tennispalatsi 1 (Finnkinon lehdistönäytös). 2K DCP. **. Alkusanat tiedottaja Sanna Rantanen, lopussa paikalla laajalti elokuvan tekijäryhmää.

Syventyessäni Sotaan ja rauhaan Härmän ensi-illan jälkeisenä lauantaipäivänä havahduin kaveriltani tulleeseen kuittailutekstariin, jonka myötä huomasin arvosteluani siteeratun elokuvan mainoksessa: "Härmä on näyttävä ja suurieleinen kokonaisuus, ja Siili pitää sen taitavasti otteessaan." Tähtimäärää (**) ei ollut lisätty mainokseen. Negatiiviseen kallellaan olevista arvioista poimittujen yksittäisten positiivisten lauseiden nappaaminen elokuvien mainostarkoituksiin ei ole mikään uusi ilmiö (tietääkseni Turun Sanomien Tapani Maskula jossain vaiheessa kielsi suorat lainaukset arvioistaan juuri tämän takia), mutta en muista vastaavaa omalta kohdaltani aiemmin. Myönteinen lauseeni perustui siihen, kuinka heti alkukohtauksessa olin häkeltynyt Härmän itsevarmasta näyttävyydestä ja itsetietoisesta suuruudesta (tämä on yksi suunta, jota suomalainen elokuva kaipaa) jotka olivat edukseen Tennarin jättikankaalla. Monet sisällölliset ja esteettiset tekijät - myös visuaaliset (kunpa vihreä olisi määritelty edes sen verran tummaksi kuin oheisessa varhaisessa promokuvassa) - jättivät silti viime kädessä kylmäksi, kuten arvioissani sittemmin selitin. Lena Meriläisen roolittaminen toisiaan vastaan verisesti käyvien veljesten viilipytyksi äidiksi tuntui lopputuloksen tiukalta elekieleltään ja ulkoisilta krumeluureiltaan selvältä viittaukselta hänen unohtumattoman nuoruudenroolinsa television Rauta-ajan (1982) Pohjolan tyttärenä. Siitä tulikin mieleen: millainen olisi ollut Paavo Haavikon käsikirjoittama Härmä?

Presidenttitentti (1.2.2012)

Ke 1.2.2012 klo 20.00 - 22.00, MTV3.

Suht tympäisevä tentti, jossa mukana sana-assosiaatioihin perustuvaa presidenttipokeria ja pääosin julkimoista (Bjurström, Santapukki) koostuvaa studioyleisöä. Joku perushäiskä takarivin vasemmasta reunasta esitti lopussa Niinistölle varsin ärtyneen kysymyksen, jonka synnyttämän debatin juontajat keskeyttivät alkuunsa. Välissä kävi ehdokkaille esittämässä kysymyksiä eri tahojen toimijoita, joista yksi oli vasta poliittisen uransa jälkeen terävyyttä tavoitteleva Matti Vanhanen.

Vappu Jurkka valkokankaalla

Torstaina kuollut Vappu Jurkka nähdään tänään valkokankaalla Toivo Särkän elokuvassa Katupeilin takana (1949) Bio Rexissä klo 13.

Vuokrasulhanen

1945, Valentin Vaala. Ke 1.2.2012 klo 17.00, Orion (Design Helsinki). 16-mm. **½. Aiemmat katselut:  to 21.1.1993, vhs: ***½.

TV2:n keväällä 1993 esittämän Vaala-sarjan tarjoamasta otoksesta jäi Vuokrasulhanen mieleeni ohjaajansa riemukkaimpana ja sujuvimpana romanttisena komediana, mutta enää se ei enää tehnyt ihan yhtä railakasta vaikutusta. Keskeisimpänä syynä taisi olla 16-millinen filmi, joka oli sangen nuhjuinen ja ääneltään jopa tuskastuttavan heikko. Joskin Kansallisfilmografian mukaan myös sodan aiheuttama raaka-ainepula näkyy materiaalin teknisessä laadussa. Kotikutoisuutta välttelevän elokuvan alku on varsin viehättävä ja tyylikäs, lehti-ilmoituksina esitetyistä alkuteksteistä lähtien, mutta hiljalleen tarina sotkeutuu pitkälti sisustuarkkitehti Meeri Holvin (Lea Joutseno) hallinnoimaksi romanttiseksi roolileikiksi, joka ei ole aivan niin hauska kuin on monesti väitetty. Rauha Rentola voitti kolmesta naissivuosa-Jussistaan ensimmäisen Pippi Masana, joka häpeää isänsä makkaratehtailijuutta tehtävän epärunollisuuden takia. Vuokrasulhanen on yksi elokuvista, joista KAVA kerää perinnetietoa.

The Grey

The Grey - suden hetki. 2011, Joe Carnahan. Ke 1.2.2012 klo 14.30, Andorra (Future Filmin lehdistönäytös). 2K DCP. Suom. tekst. **½.

"Ever see the movie The Edge starring Anthony Hopkins? Think that, but not as good." (Matty W. Kelley, Wrentham Patch). Petoeläimen kanssa vastatusten joutuvan henkilön päässä heräävä elämää ymmärtävä hölynpöly on pilannut monta selviytymistaistelun kuvausta, ja sama ilmiö tekee selvää The Greystäkin, jossa on muuten varsin vakuuttavaa lokaatiokuvausta ja hyistä, synkän humorististakin tilannetajua miesporukasta Alaskassa sutten armoilla. Alun lentokonerysäys johdattaa mieleen Frank Marshallin elokuvan Elossa! (1993), mutta sen ihmissyönti on näin ollen jo käytetty shokkikeino. The Greyssa pörrömörköiset sudet, jotka toisinaan muistuttavat sysimustuudessaan hiukan Attack the Blockin koomisen verenhimoisia, kenties hallusinoituja muukalaisia, saalistavat joukkoa mies mieheltä. The Greyn pressin aikana (joka sattui suunnilleen suden hetkeen, mutta vuorokaudenkierron toisella puolella) jylläsi ulkona helmikuinen paukkupakkanen, joten yleensä niin lämmin elokuvateatteri-interiööri tuntui nyt vielä kylmemmältä ja armottomammalta paikalta - pääosassa nähtävän Liam Neesonin mukaan kuvaukset suoritettiin noin 40 asteen pakkasessa.

Contraband

Salakuljettaja. 2012, Baltasar Kormákur. Ke 1.2.2012 klo 10.00, Maxim 1 (Finnkinon lehdistönäytös). 2K DCP. Suom. tekst. *½.

2000-luvun alussa lupauksia herättäneen islantilaisohjaajan ensimmäistä täysin yhdysvaltalaista elokuvaa Inhalea (2009) ei nähty meillä. Salakuljettaja todistaakin jo, kuinka kauas Kormákur on siirtynyt juuriltaan, vaikka sen tarina pohjautuukin Óskar Jónassonin ohjaamaan islantilaiselokuvaan Reykjavík-Rotterdam (2009), jossa Kormákur näytteli. Uuden version yleisilme on persoonattoman tyylitellysti rujo ja realistinen, vaikkakin New Orleansiin pääosin sijoittuvien tapahtumien ilmastossa voikin aistia tiettyä islantilaista hyisyyttä. Autokaahailuun keskittyvän toiminnan ja kovaotteisen väkivallan ylenmääräisyys sekä huolettomalla hard rockilla kyllästetty rempseä porukkahenki tekevät ainesosien yhtälöstä epämääräisen yritteliään. Äskettäinen Asger Lethin Reunalla ja Kormakúrin Salakuljettaja antavat ymmärtää, että Pohjoismaista kantautuu nyt Hollywoodiin tammikuun tusinatavaran työstäjiä. Kuusi vuotta Suomen valkokankailta kateissa ollut Kate Beckinsale oli blondattu lähes tuntemattomaksi, ehkä onnekseen.

Festivaalien ja erikoisnäytösten parhaimmistoa 2011

Orionin pääohjelman ja kaupalliseen ohjelmistoon tulleiden festivaalielokuvien ulkopuolelta.

1. Helsingin kulttuurikeskuksen järjestämä Ermanno Olmin elokuvien katselmus Rexissä 4-5.11: Aika on pysähtynyt, Paikka nuorelle miehelle, Kihlautuneet ja Bergamon murteella puhuttu Puukenkäpuu priimoina Cinecittà Luce -kopioina.


2. Pekka Lehdon Temppeli (1991) DocPointissa. Eräänlainen Ior Bockin muistonäytös. Piti aikanaan nähdä tämä jo ensi-illassaan Tampereen Kino-Palatsissa, mutta silloin tuli este.


3. Ismo Sajakorven Merkitty (1984) Night Visionsissa. Maikkarin Yöjuttu-kokeilun ja Suomen Hitchcockin maineenpalautus.


4. Sergio Leonen Dollaritrilogia Rexissä (KAVA & Juhlaviikot). Sergio Donati paikalla.


5. Lee Chang-dong: Poetry (Rakkautta & anarkiaa). Monisäikeisin korealaiselokuva toistaiseksi.


6. Eri ohjaajia: Peur(s) du noir (Animatricks). Teeskentelemättömän synkeitä mustavalkoisia kauhuepisodeja.


7. Martin Scorsese: A Letter to Elia (Rakkautta & anarkiaa). Scorsese peilaa itseään Kazanin kautta.


8. Lisa Langseth: Till det som är vackert (Espoo Ciné). Pimeänsuloinen ruotsalaisdraama.


9. Jafar Panahi: This Is Not a Film (Rakkautta & anarkiaa). Digikulttuuria merkityksellisimmillään.


10. Spencer Susser: Hesher (Rakkautta & anarkiaa). Battery!


11. Kelly Reichardt: Meek's Cutoff (Artisokka). Mutta oliko ääni ihan kohdallaan...?

Toinen kierros Pekka Haavisto

Ti 31.1.2012 klo 21.00 - 22.00, MTV3. **½

Työryhmän (?) tekemä henkilökuva Haavistosta ja katsaus hänen vaalikampanjansa arkeen. Haavisto paljastuu kuplavolkkarin omistajaksi. Lopussa poliittisesti korrektien poppareiden elämöinti saa turhan suuren osan ohjelma-ajasta. Aika tavalla on mediailmasto muuttunut 12 vuodessa: vuonna 2000 presidentinvaalin toisella kierroksella MTV3 lähetti Seppo Hovin toimittamat henkilökuvat ehdokkaista.

Presidenttitentti 2012

Jan-Aslak Leino. Ti 31.1.2012 klo 17.00 - 18.45, Nelonen.

Yllättäen Nelonen lähetti näkemistäni presidenttitenteistä parhaan. Keskustelu oli rentoa ja vähemmän asetelmallista, paljolti kiitos kahden välittömän toimittajan, joista Piia Elonen oli Hesarista ja Timo Toropainen Neloselta. Sanomatalon Mediatorilla äänitekniikka ei tosin ollut ihan kohdallaan, sillä yleisön huudot (jotka kannustivat Niinistöä) tunkivat etenkin lopussa läpi.

Spring Will Be a Little Late This Year

Orionin kihelmöivän mustan Siodmak-sarjan innoittamana... Christmas Holidayn (1944) paradoksaalisesti ajankohtainen laulu, Frank Loesserin käsialaa, Deanna Durbinin epäominaisen reippaasti ja suorasukaisesti esittämänä. Kehotan varomaan hitaampaa studioversiota. Elokuvasta lisää enemmän, jos joskus ennätän tässä päiväkirjassa maaliskuun lopulle...