Värttinä (30 vuotta): Lasetus

Värttinä studiossa Kalevalanpäivänä 2013. Video: Kala Productions.

Thatcher

The Men They Couldn't Hang: Ironmasters (1985) / Billy Bragg: Which Side Are You On? (1985) / Gang of Four: I Love a Man in a Uniform (1982) / Pink Floyd: The Fletcher Memorial Home (1983) / The Clash: This Is England (1985)

Lauvantain toivottu

Studioversio (1994) täällä.

"Now was the perfect opportunity"

David Byrne: Neighborhood (2001)

Break Machine: Street Dance

Nakedista neljännesvuosisata

"Now tell me what the Hell have we become!"

Eilen tuli 25 vuotta Talking Headsin viimeisen studioalbumin Nakedin (1988) julkaisusta. 

Hommasin Nakedin vinyylinä 4.8.1990 Lontoosta jostain Record & Tape Exchange -ketjun putiikista, cd:nä 7.1.2000 Tampereen Jukebossista ja dual-discinä 20.6.2007 (osana Brick-boksia) Amazonista. Blindin vinyylisinkun olin hommannut 10.7.1990 Jukebossista. 

Toisinaan pidän Nakedia bändin timanttisimpana levynä. Sen temaattinen ja musiikillinen rikkaus ja paluu kahden "juurille palanneen" albumin jälkeen yhä merkillisempään - tai yhtä merkityksettömämpään ("signs... signs are lost") - maailmallisuuteen summaa tavallaan Talking Headsin kaikki vaiheet kuin testamentiksi. Naked henkii monimielistä epävarmuutta keskellä luonnon ja kulttuurin symbioosia. Kokonaisuus on omimmillaan vinyylinä, sillä energisen ja raikkaan A-puolen ja synkeän ja viluisen B-puolen ero on voimakas, mutta ei niin itsestäänselvästi kuin pintakuulemalta voisi päätellä. 

"He's not an electronic character"

Derek Cianfrance puhuu 35-milliselle filmille kuvaamisesta Leonard Maltinille.

Toinen kiintoisa filmijuttu Maltinin sivuilla: Premature burial for 35mm film.

Vielä kun esitysformaatin valinnanvapaudesta saisi lukea yhtä toiveikkaita tilannenäkymiä...

Ravisuora Teemalla.. mitä hel..?

Lorenzo's Oil

Lorenzon öljy. George Miller, 1992. Pe 1.3.2013 klo 20.45, Orion (Lääkärit elokuvassa). 35-mm. Suom. ja ruots. tekst. A-L Holmqvist. Istumapaikka 3. rivin keskellä. ***

Tiesin ennalta Lorenzon öljyn positiivisen maineen, mutta en osannut odottaa tältä lapsen vakavasta sairaudesta kertovalta elokuvalta aivan sellaista kineettistä vuoristorataa mitä se tarjosi. Visuaalisesti loputtoman rikas ja omaperäinen, herkin leikkauksin elämää ylläpitävien ja lamaannuttavien voimien kipeää taistoa kuvaava elokuva seuraa muuan vanhempien seitsemänvuotista taistelua löytää parannuskeino ALD-tautiin eli adrenoleukodystrofiaan sairastuneelle pojalleen. Vastassa on monia tuulimyllyjä, järeimmät niistä lääketieteessä ja -teollisuudessa. Tarina kuulostaa kuin tyypilliseltä amerikkalaiselta tv-elokuvalta, mutta Mad Max -ohjaaja, ex-lääkäri George Miller välttää taitavasti sentimentaalisuuden vaanivat karikot. Susan Sarandon tekee yhden suureista rooleistaan äitinä, jonka peräänantamattomuus alkaa vaikuttaa paikka paikoin täydeltä hulluudelta. Nick Nolten vauhkoilusta en aina syty, enkä oikein nytkään voimakkaalla italialaisella aksentilla puhuvana isänä.

Vilaisin kotiin tultuani Katson! ensi-ilta-arvostelua, ja Antti Lindqvistille elokuvan tunteilemattomuus toi mieleen Arthur Pennin Ihmeidentekijän (1962). Pennin mestariteoksesta Millerin elokuvan erottaa kuitenkin periamerikkalaisen yhteiskunnalliseksi yltyvä idealismi, joka kytee koko ajan vuorenvarmana vakuuttavan epävarman ja tuskallisen yksilöpinnan takana. 1980-lukulaiseen tositapaukseen perustuvan elokuvan rajaton usko oman nimensä eli "Lorenzon öljyn" parantavaan voimaan herätti aikanaan Suomessakin lääkäreiden paheksunnan, selvisi Orionin esitteestä.

Lee Smithin kuumeinen äänisuunnittelu on mainittava erikseen. Laura Linney nähdään alussa ensimmäisessä filmiroolissaan opettajana, joka tekee ensimmäisen huomion siitä, että pojalla ei ole kaikki kunnossa.