Enpä olisi uskonut, että joskus tekee mieli ehdoin tahdoin lähteä pois Buñuelin elokuvasta, mutta nyt teki. Blokadan ja Las Hurdesin esitysjärjestys samassa näytöksessä nimittäin oli toinen kuin ilmoitettu, ja tiesin jo aika pian tämän ilmettyä, ettei jälkimmäinen välttämättä oikein istu Blokadan jälkeen katsottavaksi.
Buñuelin pöyhkeä etnografinen dokumentti Las Hurdesin köyhästä alueesta on edelleen yhtä ellei suurempi elokuvallinen riski kuin aikanaan: jo vuosisataisen kulttuurisen perinteen stigma-alueena omaavan maantieteellisen kolkan elokuvallinen representaatio kaukaista, mutta tungettelevaa sivistystä edustavan kertojan ammatillisesti puolivillaisesta näkökulmasta, joka ei osaa etsiä seudulta muuta kuin järkyttävää. Las Hurdes tuntuu kertovan vähintään yhtä paljon perversiivisesti uteliaista asenteista köyhyyttä ja takapajuisuutta kohtaan kuin niistä itsestään, joskin on vaikeaa tarkasti jäljittää tai todistaa Buñuelin tarkoitusperiä.
Kun näin elokuvan ensi kerran 17-vuotiaana Tampereen elokuvajuhlilla, olin erityisen järkyttynyt ja epäileväinen kohtauksesta, jossa vuohi putoaa jyrkänteeltä. Se näyttää aina avoimesti siltä kuin kuvausryhmä olisi työntänyt vuohen kuolemaan. Nyt luin, että vuohi oli ammuttu ennen kuvausta.
Syrjäseudun tapakulttuurin eksploitatiivisten ihmeiden ohella järisyttävin ja mieleenjäävin kohtaus tulee kuitenkin ulkoapäin, ja se on varsin yksinkertainen. Kylän rutiköyhiä lapsia otetaan pienessä koulun ahtaassa luokkahuoneessa. Eräs kalju poika saa tehtäväkseen kirjoittaa liidulla taululle: "Kunnioita toisen omaisuutta".
Las Hurdesista ei taaskaan tullut kovin yksiselitteisellä tavalla puistattava olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti