Kun Moonwalker sai Suomen ensi-iltansa jouluaatonaattona 1988, olin kuluneena syksynä innostunut toden teolla The Beatlesista, ja siinä valossa Michael Jackson oli muuttunut jonkinlaiseksi persona non grataksi. Tieto siitä, että hän oli muutamaa vuotta aiemmin saanut ATV Music Publishingin ostaessaan oikeudet valtaosaan Lennon-McCartney-biiseistä, tuntui tuolloin tylyltä. Good Day Sunshine oli alkanut soida muromainoksessa jne. Ikään kuin Jacksonin roolia The Beatlesin 1980-lukulaisen naiivissa jälkihistoriassa korostaakseen Moonwalker päättyy Come Togetherin käsittämättömän munattomaan esitykseen. John Lennonin kuva rauhanmiehenä näkyy Jacksonin takana valotaululla alun Man in the Mirror -osuudessa. Say Say Say - ja myöhempi riitakaveri Paul McCartney loistaa poissaolollaan. 22 miljoonaa dollaria maksanut Moonwalker on jonkinlaisen epäelokuvan maineessa, esimerkiksi kotimaassaan Yhdysvalloissa Warner ei laskenut sitä lainkaan teatterilevitykseen. Moonwalker todistaa, ettei Jacksonilla ole elokuvallista tajua. Vaikka "popin kuningas" ei ottanut itselleen nimellisesti ohjausvastuuta, tuntuu hän vastaavan musiikin ohella viime kädessä myös kerronnan rytmistä. Kokonaisuus on epävarman oloinen ja vailla päämäärää. Tämän perusteella en ole vakuuttunut silloin tällöin arvovaltaisiltakin tahoilta kuultavista väitteistä, että Jacksonin näkemys edustaisi 1980-luvun suurta poptaidetta. Moonwalkerin paras osuus on Leave Me Alone -biisin animoitu musiikkivideo, jossa Jackon elämän kohuotsikoita (mm. "Jackson osti Elefanttimiehen luut") ja tärkeitä henkilöitä vilisee somana sekamelskana. Loppua kohden merkitystään kasvattava tarinaosuus eli avaruuskonsepti jää luvattoman vaisuksi. Jacksonin ongelma ei ole välttämättä lapsellisuus vaan mielikuvituksettomuus. Jälkikäteen tahattoman koominen on kohtaus, jossa Jackson johdattaa lapset (joista yksi on Sean Lennon) pimeisiin teollisuussokkeloihin, luvaten, ettei siellä ole mitään pelättävää. Orion oli lähes täynnä nuoria Jackson -faneja ja look-a-likeja, joiden keskellä elokuvaa katselin. Aluksi he ottivat Jacksonin lähes kirkuen vastaan ja lauloivat mukana biisien sanoja, mutta elokuvan edetessä tunnelma hyytyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti