Legendaarisin elokuva Algerian sodasta (1954 - 1962) on yhä pelottavan ajankohtainen arabimaiden ja läntisen maailman välisen ongelmavyyhdin takia. Pontecorvon iskevä ja viileä (sanan trendivapaassa merkityksessä) mestariteos on alusta loppuun fokuksessa tavalla, josta uutisfilmit vain unelmoivat: se syventyy täysin vain taistelujen strategisiin ja operatiivisiin ytimiin eikä luisuta tiheää tunnelmaansa niiden ympärille. Tunteellista samaistumista ei osoiteta sen paremmin algerialaisiin sissijoukkoihin kuin ranskalaisiin kolonialistiin, joiden kummankin käytännön toiminta osoitetaan yhtä vaaralliseksi Casbahin siviileille. Hengästyttävältä rytmiltään, säälimättömän karkealta visuaaliselta kokonaishahmotukseltaan ja vitaalisilta kaupunkiääniltään aina rummutuksista, mellakkaulvonnoista ja -iskulauseista taisteluhelikopterien lähestyviin roottoreihin, tankkien jyrinöihin ja säälimättömiin pomminräjähdyksiin Taistelu Algeriasta yltää näennäisesti ratkaistavan, mutta syvemmälti ratkaisematta jäävän kaupunkisodan kuvauksena kevyesti sadan voltin tuolle puolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti