2012, Petteri Saario. Ti 24.1.2012 klo 23.20, Ven. ***½Persoonallisimpiin luontodokumentaristeihimme kuuluvan Petteri Saarion uusin tv-sarja syventää kuvaa Suomesta tuhansien järven maana. Järvi-Suomi tuo mieleen Kekkosen aikana voimissaan olleen, usein melkein paratiisinomaisen kansalliskuvaston, jota ei ole viime aikoina enää aivan entiseen tapaan hyödynnetty. Se on sinänsä sääli, sillä suomalainen kulttuuri on rakentunut järvien rannoille. Saario on valinnut Järviemme helmiin seitsemän järveä, joista nyt toisena oli esittelyssä Inarijärvi. Sen kaukaisin kolkka on itäinen Surnuvuono, jonka ympärille levittäytyy ehkä Suomen syrjäisin seutu ja ankarin erämaa. Saario ei ole kiireinen elämysmatkailija, hän kuvaa Inarijärveä kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Ohjelmasarjassa on rauhallinen, luonnon mukana hengittävä rytmi, ehkä juuri siksi, että tekijä tiedostaa avoimesti ongelmallisen asemansa maastureineen, moottoriveneineen ja kuvauskalustoineen. Hienovaraisesta musiikista vastaa Loirin legendaariset Leino-levytykset säveltänyt Perttu Hietanen. Onneksi TV2 ei ole vielä täysin muuttunut säheltäväksi nuorisokanavaksi. Saario matkailee järvillä 16-vuotiaan poikansa kanssa. Inarijärvellä hän lainailee kansatieteilijä Samuli Paulaharjua ja ironisemmin satusetä Sakari Topeliusta, joka kirjoitti sanat Inarijärveen käymättä koskaan paikalla. Itseäni yhä mietityttää se, miksi Väinö Linna päätti Pohjantähti-trilogiansa kyseiseen tekstiin. En koe olevani Lapin-hullu, olen käynyt vain Ivalon korkeudella, mutta tämä ohjelma herätti ihmeellisen kaipuun tunteen. Inarijärvellä olisi syytä käydä. Erityisesti saamelaisten pyhä uhripaikka, 30 metriä korkea kalliosaari Ukonkivi, kiehtoo. Inarijärven tienoilla ja takana saamelaiset pysyivät parhaiten turvassa kristinuskon vaikutuksilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti