Paha saapuu portin taa. Jack Clayton, 1983. Nelonen 21.11.2010 klo 0.55. **½.En ole lukenut Ray Bradburyn romaania, mutta sen Macbethin noidalta poimittu nimi tulee ajoittain mieleen ja jää soimaan päähän kuin jokin mantra. Vähän vastaavalla tavalla kuin "my life in the bush of ghosts" (Amos Tutuola).
Bradbury oli itse käsikirjoittajana tässä Disneyn pimeällä kaudella valmistuneessa filmatisoinnissa, joka ei saanut Suomessa koskaan teatteriensi-iltaansa eikä käsittääkseni löytänyt tietään myöskään täkäläisille videomarkkinoille, ainakaan sitä ei löydy vuoden 1992 Video-oppaasta.
Pieneen kylään, jonka suurin ihmeellisyys on parturiliikkeen edessä pyörivä "karamellitanko", saapuu outo tivoli, joka alkaa kiehtoa parin pikkupojan mieltä. Se on jonkinlainen pakopaikka aikuisten maailman taustalla vaanivista ongelmista, joihin kuuluvat vaikkapa nuoruuden tuskallinen kaipuu ja syvä katumus tekemättömistä asioista, elämättömästä elämästä.
Disney-tuotannoksi elokuva on poikkeuksellinen verinen ja ahdistunut, esimerkiksi Jason Robardsin esittämä näennäisen vanha ja lämmin isähahmo esitetään perimmäisessä syyllisyydessään välillä miltei Ennustus-henkisesti painostavana. Brittiohjaaja Clayton (1921 - 1995) muistetaan kauhuelokuvan huippuihin lasketusta The Innocentsista (1961). Yleistä atmosfääriä ja perimmäistä turvaa luova makea Disney-kuorrutus estää aika tehokkaasti elokuvaa nousemasta täysin omilla ehdoillaan toimivaksi lumoukseksi. Esimerkiksi alun perin Georges Deleruen säveltämä musiikki korvattiin James Hornerin uptempommalla soitannuksella. Käsittääkseni myös Clayton oli perheystävällisyyden takana, Bradbury ei niinkään.
Tuotannon kummallisuudesta kertoo, että vuonna 1995 se esitettiin (nimellä Jotain outoa ilmassa) MTV3:n joululomalaisille suunnattuna aamuelokuvana klo 9.00 ja nyt Nelosen yöelokuvana. 15 vuotta sitten Arto Pajukallio muuten antoi elokuvalle Katsossa! tähtiä **½, nyt Nyt-liitteessä peräti ****.
Pam Grier on eksoottisessa roolissa yhtä kauniina kuin kalmaisena tivolin hengettärenä. Toisen pojan äitiä esittävä Diane Ladd jää oudosti sivuun - äitihahmon etäisyys Disney-elokuvassa onkin poikkeuksellista!
Tämän jälkeen Clayton ohjasi vielä yhden elokuvan, Kaipauksen (1987). Tv-sarja Ray Bradbury Theater taas alkoi vuonna 1985, sen kautta aikanaan itse tutustuin kirjailijaan. TV2 esitti sarjan jaksoja silloin tällöin 1980-luvun lopulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti