Jalmari Helander, 2010. 35-mm. Ti 23.11.2010 klo 10.00, Bristol (FS Filmin lehdistönäytös). **
Lyhyesti: Joulupukkimyytin pimeää puolta käsittelevä syksyn kotimainen vientituote luottaa aivan liikaa valmiisiin mielikuviin siitä, mitä Korvatunturilla perinteisen joulukulttuurin mukaan tapahtuisi. Lisäksi kerrontaa vaivaavat imuttomuus, dramaattisten kohokohtien puute ja näyttelijänohjauksen jähmeys. Lopulta ei voi välttää jo takavuosiltakin niin tuttua tunnetta, että nuori ohjaaja on ennen kaikkea halunnut päästä räjäyttelemään. Jäätävän poltteen (1986) ja Romanovien kivien (1993) jatkumoon tämä varsin sujuvasti liittyy. Rare Exports on myyty kaupalliseen ohjelmistoon muutamaan tärkeään maahan, mutta vähän epäilen, mihin siitä lopulta on. Tarinan idea on paperilla sopivan vinksahtanut, mutta filmillä oudon kuivakka eikä sinänsä tuore: pahojen pukkien perinne on erityisesti amerikkalaisessa elokuvassa ollut jo kohtalaisen pitkään vallalla. Nyt Coca-Cola-pukki on vain vaihtunut Pepsi-pukiksi. Elokuva tuntuu yrittävän miellyttää kaikkia, mutta ei viime kädessä oikein ketään - siinä on sekä koko perheen elokuvan henkeä (tyyliin Poika ja ilves) että kulttielokuvan statusta tavoittelevia makaabereja aineksia, jotka jäävät kuitenkin yllättävän kesyiksi. Genrejen välinen ironia jää myös kiusallisen muotopuoleksi - päällimmäiseksi kysymykseksi jää vain, kenelle elokuva on tehty? Helander sanoi jossain haastattelussa, että hänelle itselleen. Epilogi on irtonaisuudessaan oivallinen - siinä näkyy ohjaajan kokemus mainosten tekijänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti