Liian kaunis sinulle! 1989, Ranska. O: Bertrand Blier. * * * * . Ke 17.7.2013 klo 18.00, Orion (Gérard Depardieu). 35-mm. Kopio (4/5): KAVA. Suomennos Tuija Wähäjärvi, ruotsinnos A-L Holmqvist. Paikka: permannon rivi 5, istuin 9. Näytösolosuhteet: 3/5.Kolmiodraamojen perinteinen asetelma kääntyy päälaelleen, kun BMW:n pikkupomo Bernard (Gérard Depardieu) rakastuu tavanomaiseen ja maanläheiseen sihteeriinsä Coletteen (Josiane Balasko), vaikka on naimisissa sensuellin kaunottaren Florencen (Carole Bouquet) kanssa.
Nähtyäni Bertrand Blieriltä sekä Riipukset (1974) että Kylmät alkupalat (1979) 21 vuoden aikana kahdesti, olen hartaasti odottanut näkeväni hänen 1980- ja 1990-lukujen elokuviaan.
Liian kaunis sinulle! (1989) on yhtä virkistävällä tavalla hilpeän herkkä kuin epäkorrektisti aikuinen intohimokomedia, joka kuitenkin jättää vähän sanattomaksi.
Blier ei tällä kertaa juuri tarjoa kerronnallisia silmäniskuja ja piikkejä, paitsi silloin tällöin suorasukaisessa dialogissaan.
Dramaattisin tilanne nähdään illalliskohtauksessa, josta löytyykin kiinnostava kytkös samana vuonna valmistuneeseen Peter Greenawayn Kokkiin, varkaaseen, vaimoon ja rakastajaan. Blierin elokuvassakin on juppiaikakauden tilinteon tunnelmia, mutta intiimimmässä ja vähäeleisemmässä tyylilajissa.
Philippe Rousselot'n kuvaus on mainitsemisen arvoista. Ajanmukaisen hämärien toimistotilojen, ikään kuin 1970-luvusta siistittyjen motelleiden, vilpoisanvaloisien ravintoloiden ja monin eri vapaa-ajan mukavuuksin varustettujen asuinhuoneistojen pehmeän pastellisävyinen valaistus on täydellistä 1980-luvun lopun estetiikkaa, ja ulkokohtauksissa kamera maalailee näkymiä, joissa vanha teollinen yhteiskunta on muuttunut entistä historiattomammaksi ja hengettömämmäksi, mutta erilaisiin yksilöllisiin vapauksiin yllyttäväksi kulutusyhteiskunnaksi, jossa ei välttämättä tiedä minne mennä ja miksi tai ylipäätään millä, esimerkiksi julkisella vai yksityisellä.
Liian kaunis sinulle! onkin hurmaavan hapuileva kuvaus menevän alan miehestä, joka on luonut itselleen täydelliseltä näyttävän elämän, mutta huomaakin saavansa itselleen enemmän rehellisestä epätäydellisyydestä. Elämänvalintojen muuttaminen ei ole kuitenkaan kevyt tai kivuton käänne kenellekään osapuolelle.
Orionin esitteessä oli Blierin lausunto, jossa hän paljasti kokeneensa omassa elämässään vastaavan tapahtumakulun josta Bernard löytää itsensä.
Jokin elokuvan viipyilevässä hämmennyksessä toi mieleen Marguerite Duras'n India Songin (1975). Aivan kuin Carlos d'Alession musiikilla Durasin mestariteoksessa, on Schubertin sävelillä keskeinen ja monimielinen sijansa Blierin merkillisessä intohimokuvauksessa.
Kopio oli laadukas. Näytös sujui kohtuullisesti, hiukan rapinaa ja valoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti