Orion - syyskauden päättyessä, kevätkauden käynnistyessä

Orionin syksyssä nostivat ehkä jopa enemmän päätään muutamat hienot teemakokonaisuudet kuin varsinaiset yksittäiset elokuvat. Tässä suosikkini:

1. Jiří Trnka 100 vuotta

En ole koskaan ollut erityisesti animaatioiden perään, mutta tshekkimestari todistaa, mitä on korkeimman luokan elokuvallinen taika.

2. Alfred Hitchcock tulee Hollywoodin

Palkitsevaa seurata Hitchcockin kehitystä Yhdysvalloissa sinänsä jo täydellisestä Rebekasta (1940) kohti aina yhä timanttisempia hetkiä. Köyden (1948) ote käännekohtana kestää.

3. Virolainen elokuva 100 vuotta (+ Propaganda in Soviet Estonian Cinema)

Kymmenen elokuvan vahva, joskin osin digitoitu kokonaisuus valotti naapurimaan yllättävän kiehtovaa elokuvahistoriaa, josta olin aiemmin nähnyt vain pari esimerkkiä. Hulluus! Virossa säilyi varsin elinvoimaisena ja omalaatuisena maalaiskylien kuvaus (Nippernaati 1983!). Neljä filmiä neuvostopropagandaa toi toisen kulman.

4. Elokuvan historia

Hieno otos varhaisinta elokuvaa esityskontekstien esittelyistä (ilmeisesti viimeisin Finnlab-restauroinnein?) mitä kiehtovimpiin harvinaisuuksiin (mm. Sininen lintu, 1918).

5. Neuvostoelokuvan salainen historia II

Raotuksia itäisen populaarielokuvan vimmaisen näyttävästä aarreaitasta (Ali Hamrajev!), mutta myös yleisemmin tunnettuja töitä (odotettu Agonia piristi joulua).


Syksyn pahimmat missaukset: Katastrofi ja Robin Hoodin nuolet. Kummatkin nukuin pommiin. Kuin myös Kuudennen.

Kevätkaudella aion keskittyä erityisesti teemoihin Alfred Hitchcockin suurimmat vuodet, Rautaisen 1980-luvun paluu, Chaplinin sunnuntaiklassikot, DocPoint: Pakopiste ym., Anouk Aimée, Cinéma Deleuze, Lääkärit elokuvassa, Venäläisiä satuanimaatioita ja Oberhausenin manifesti 50 vuotta. Myös kotimaisten ohjaajien luentosarja Miten elokuvani ovat syntyneet? on poikkeuksellisen mielenkiintoinen.