Kolahti luukusta siinä 05.59 - 06.00. Selattu n. 06.25 - 06.45.Hesarin viimeistä broadsheet-numeroa lukiessani aloin muistella omaa suhdettani lehteen. Lapsuudenkotiini ei Hesari tullut, mutta erinäisillä 1980-luvun loma-Suomi-matkoilla lehteä tuli selailtua hotellihuoneissa. Tai käytännössä sen ilmoitussivujen elokuvakarttoja, jotka tamperaissilmille edustivat puhtaasti unelmia, toista maailmaa, elokuvahullujen Eldoradoa, jonne ehkä joskus pääsisi - tai sitten liian myöhään. 1990-luvun alun päivälukion hyppytunteja käytin usein Hesarin lukemiseen koulun lehtipisteessä - silloin nimet Fränti ja Ylänen alkoivat tulla tutuiksi, vuosi pari ennen Nytin lanseeraamista. 2000-luvun alussa jo itsekin toimittajan töitä tehdessäni kävin usein sunnuntai-iltapäivisin Salhojankadun Pubissa lukemassa silloin vielä varsin massiivisen sunnuntainumeron - sen parissa ehti tilata muutamankin brittialen. Tilaajaksi ryhdyin kumman myöhään, vasta syyskuussa 2004. Ehkä se sitten nopeuttikin muuttoa Helsinkiin. "Pieniä" kasoja lukematta jääneitä Hesareita on yhä tallella. Pari artikkeliakin broadsheet-Hesariin ehdin kirjoittaa, molemmat Hitchcock-aiheisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti