Ensilähetys 15.12.2011, ohjaus Riikka Heino. Pe 4.1.2013 klo 13.50 - 14.40, Yle TV2. ***½.Matti Ijäs oli Mansikkapaikka-ohjelman (2007 - 2011) viimeinen vieras reilu vuosi sitten. Sinänsä hyvä, että elokuvan mestariteokselta nimensä poiminut kevyt keskusteluohjelma päättyi asianmukaisissa merkeissä. Nyt tuolloin missaamani ohjelma uusittiin. Ijäs on ajankohtainen paluuelokuvansa Kaikella rakkaudella, Lauri Timosen Ijäs-kirjan ja Orionin pienen Ijäs-retron tiimoilta, mutta myös yksityisemmän filmikiinnostukseni alueella. Aivan viime aikoina olen vanhoja Katsoja! penkoessa vasta kunnolla havahtunut siihen, kuinka monista varhaisimmista tv-kokemuksistani Ijäs vastasi, kumman unohdettua Kehveleitä (1981) myöten. Mansikkapaikassa käytiin läpi Ijäksen uraa television tatimaisista lastenelokuvista sekä valkokankaan että television tragikoomisiin aikuisdraamoihin. Ijäs huomautti, ettei ole koskaan juuri kuvannut ikäisiään ihmisiä, yleensä aina nuorempia tai vanhempia. Tuotannon keskeisenä teemana on ollut "elämätön elämä". Television kulttitapaus Katsastus (1988) paljastui Ijäksen itsensäkin suosikiksi tuotannostaan. Itse olen aina vähän ihmetellyt sen mainetta, vaikka olen ajan saatossa oppinut pitämään sitä enemmän. Edelleen merkittävämpi tapaus oli mielestäni Painija (1985), jonka käänteentekevyys piili Ijäksen mielestä hänen tavoitteessaan tuoda maagista realismia televisiokerrontaan. Painijan tyylissä olikin ajallista yhtenäisyyttä esimerkiksi Emir Kusturican elokuviin, joita ei aivan vielä oltu Suomessa nähty. Pilkkujen ja pikkuhousujen (1992), Pienien valheiden (1994), Syrjähyppyjen (1996) ja Lahjan (1997) taustoista olisi mielellään myös kuullut. 1990-luvulla Ijäksellä oli poikkeuksellisen reipas ote. Haastattelija Jussi-Pekka Rantanen, joka on yleensä skarpeista skarpein, välillä yllättävästi pälyili. Lopussa Tuomari Nurmio yhtyeineen toivotti pahaa joulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti