keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Spaceballs

Avaruusboltsit. 1987, Yhdysvallat. Ohjaus Mel Brooks. Ti 15.12.2015 klo 21.00, Orion (Almost Star Wars). 35-mm. Suom. ja ruots. tekst. Mikael Wiik. KAVI:n kopion kunto: 3/5. Näytösolosuhteet: 5/5. Katsojia silmämääräisesti 63-64 (2 myöhästynyttä, 1 keskeyttänyt). Istuin: permanto, rivi 9, penkki 8. *½.

Avaruusboltsit sai Suomen ensi-iltansa päivänä, jona siirryin toiselle kymmenykselleni. Vuoden vaihduttua näin Cinemaboxissa 5.1.1988 siitä pätkiä, mm. "miekkakikkelöinnin" (Antti Lindqvist). Parinkin kaverin kanssa pohdin, pitäisikö se mennä katsomaan, mutta eräs toinen samaan aikaan ohjelmistossa esitetty crazyhumoristinen tieteisseikkailu veti pidemmän korren.

Varmasti hyvä niin, sillä en tuntenut Tähtien sodan sen paremmin kuin Apinoiden planeetan maailmaa tuolloin kuin pinnallisen pätkällisesti. 2001 ja Alien olivat vielä tutkimusmatkojen päässä. Kolmoskanavan avausohjelmistoon kuulunut Star Trek oli Avaruusboltsien selvimmistä parodian kohteista ehkä tutuin.

Koska en sittemmin ole innostunut Tähtien sodasta tai tieteisseikkailuista erityisemminkään, Avaruusboltsien ensinäkeminen nyt liki 30 vuotta myöhemmin tuntuu hiukan elähtäneelltä aikamatkalta 1980-luvun lopulle. Kokonaisuutena elokuva on lähinnä vanhentunut vitsikokoelma, jonka kiinnostavinta ainesta on pilailu elokuvajakelua mullistaneen videokulttuurin ja oheistuotemarkkinoiden kustannuksella. Tai tuskin voi sanoa vakavissaan "kustannuksella", sillä Avaruusboltsit ei yritä mitenkään etäännyttää itseään näistä ilmiöistä.

Siinä mielessä tarve kommentoida uudenlaista tuotanto- ja esityskulttuuria kuvastaa hyvin, kuinka Mel Brooksin 1960-70-lukulainen auteurismi on ajautunut 1980-luvulla kriisiin. Avaruusboltsit on toki täysveristä tekijänsä työtä, mutta lopputulos ehkä vielä leimallisemmin yksi 1980-lukulainen kertakäyttöhupailu muiden joukossa. Parodiasta oli tullut 1980-luvulla erityisesti nuorisoon vetoava komedian hittisuuntaus, ja muun muassa ZAZ-kolmikon filmit olivat ehtineet ajoittaisessa terävyydessään ja notkeudessaan Brooksin edelle. Niihin verrattuna Avaruusboltsit on paitsi lapsellisempi myös vähemmän hauska.

Pidin kohtauksesta, jossa prinsessa Vespa (Daphne Zuniga) laulaa omissa oloissaan Nobody Knows the Trouble I've Seeniä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti