Toiveiden aika. Neuvostoliitto, 1984. Ohjaus: Juli Raizman. Pe 18.12.2015 klo 17.00, Orion (Juli Raizman). 35-mm. KAVI-kopio: 4/5. Suom. ja ruots. tekst. Filmexport. Istumapaikka: permanto, rivi 9, penkki 8. Näytösolosuhteet: 4/5. * * * * .
Täyttä elämää haluava ja siihen myös kaikki keinonsa käyttävä kosmetologi Svetlana (Vera Alentova) löytää itselleen leppoisan iäkkäämmän sulhasen suhteellisen vaurastuneesta leskimiehestä Vladimirista (Anatoli Papanov). Tällä on vielä tapana viettää aikuisen poikansa ja sukulaistensa kanssa vuosittain ex-vaimonsa muistopäivää. Järisyttävä on kohtaus, jossa Svetlana saapuu muistohuoneeseen ovesta, Vladimir esittelee hänet pöytäseurueelle ja poika on vetäytynyt tietoisesti taka-alalle tupakoimaan eristääkseen itsensä. Pyöreän sukupöydän kummallekin laidoille tuntuu näin ikään kuin eriytyvän kaksi yhteiskunnallista näköalaa, sivullisuus ja nousukkuus.
Vaikka esimerkiksi varovaisen isä-poika-suhteen ja Svetlanan edellisen, jollain tapaa yhä jatkuvan, mutta varsin kolhon miessuhteen taustat jäävät kunnolla avautumatta, elokuva puhuttelee hiljaisesti, koska henkilöitä ei kuvata raskaskätisesti. Talvinen retki Vladimirin maaseutuhuvilalle on vähän yllättäen yksi 1980-luvun neuvostoelokuvan koskettavimpia kohtauksia. Hänelle jo lapsuudesta tuttu paikka on täynnä vanhaa, henkilökohtaisesta historiasta muistuttavaa tavaraa, mutta Svetlana olisi valmis uudistamaan ja myymään sen. Siinä on hälytysmerkki heidän elämänkatsomustensa eroista, ja sen he itsekin huomaavat. Suhteen kuitenkin jatkuessa ja Svetlanan saatua tahtonsa läpi yhteiselämä pysähtyy äkisti Vladimirin ahdistuskohtaukseen.
Raizmanin viimeisen elokuvan viimeisessä kohtauksessa kamera seuraa ikään kuin äkillisen yksinäisyyden yllättämästä ikkunanäkymästä talvisen harmaata, ehkäpä joistain hyvinkin pitkällisistä merkityksistä haihtuvaa yksitoikkoista kaupunkikuvaa kerrostaloineen. Toiveikkuuden yksityistyminen tuntuu todennäköisesti vielä kylmäävämmältä nyt kuin aikanaan.
Tässä elokuvassa näkyvät neuvostoliittolaisen arkielämän värimaailma, huoneistot ja katukuvat aika tavalla
sellaisena millaisina ensimmäiset omat muistikuvani siitä elävät
joidenkin 1980-luvun alun satunnaisten tv-hetkien perusteella. Toiveiden aika
valmistui juuri ennen perestroikaa ja sai Suomen ensi-iltansa aivan
joulun alla 1984.
Laadukas kopio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti