Anything Else

2003, Yhdysvallat / Ranska / Iso-Britannia / ?Alankomaat? O: Woody Allen. ***½. To 6.6.2013 klo 16.45, Orion (Woody Allen III). 35-mm. Kopio (4/5): ?Norsk filminstitutt? Norjankieliset tekstit. Istuin: permannon rivi 5, paikka 9. Näytösolosuhteet: 4/5.

Orionin aktiivikatsoja Timo Kurki muisteli ennen näytöstä, kuinka Anything Elsen julisteissa yritettiin peitellä Woody Allenin nimeä, jotta yleisö luulisi, että kyseessä on ihan tavallinen Jason Biggsin teinifarssi.

Anything Else onkin Allenilta ensimmäinen selvä hyppäys huomattavan nuorten ihmisten maailmaan, jota hän aiemmin oli kuvannut pikemminkin sivusta tai perheen sisältä. Tietysti Annie Hall (1977) ja Manhattan (1979) kuvasivat aikanaan suhteellisen nuoria ihmisiä, mutta heitä ei silti etupäässä miellä henkilöinä ikänsä kautta - ehkä Allenin syntymäanalyyttisen omakuvan läpivalaistessa näitä elokuvia niin vahvasti.

Anything Elsessa tavallista yleismaailmallisempi nuoruuden epävarmuus on huomion keskipisteessä, sen todistaa jo Allenin itselleen omima oppi-isän rooli, joka tuntuu sanovan Biggsin päähenkilölle, inspiraatiota ja todellisia työsuhteita etsivälle, muttei niinkään neuroottiselle komedioiden kirjoittajalle, että tee juuri toisin kuin minä, "lopeta analysointi". Se koskee tietysti ennen kaikkea ihmissuhdetta, sillä Allenin nuori alter ego on rakastunut suloiseen, ailahtelevaan sekoboltsiin Amandaan (Christina Ricci), eikä romanssin alettua pysty katkaisemaan vanhaa suhdettaan. Hapuilu kiertyy hauskimmilleen, kun Amandan äiti (Stockard Channing) saapuu asumaan nuoren parin kanssa samaan kämppään saavuttaakseen unelmansa kabareelaulajana.

Tässä on näytön paikka sekä American Pien (1999) sympaattiselle tavis-Biggsille että Christina Riccille, The Addams Familyn (1991) suurisilmäiselle lapsitähdelle, joka teki 90-luvun lopulla huikean lupaavaa art house -uraa (Jäämyrsky, Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa ja erityisesti Pecker), mutta aika pienissä rooleissa kuitenkin. Ikävä kyllä Allenin elokuvaan päätyminen vaikuttaa näin kymmenen vuoden jälkeen päättäneen Riccin huippukauden; olihan hän tosin vielä samana vuonna Monsterissa. Biggsille Allenin nuoren omakuvan esittäminen taas ei tuonut enempää älykkörooleja.

Leonard Maltinin oppaan mukaan Anything Else on Allenin huonoin (BOMB). Itse koen sen kuin raikkaana ilmana kahden selvemmän ja tunkkaisen välityön jälkeen - ensinnäkin jo siksi, että Allen kuvaa taas paljon myös ulkona, New Yorkin kaduilla ja puistoissa. Vaikuttaa siltä kuin hän olisi löytänyt uutta virtaa selvästi jo kahta sukupolvea nuorempien päähenkilöidensä kautta. Anything Else on ihmeellisen kevyttä, kuplivaa ja helposti lähestyttävää Allenia, mutta Biggsin suoraan kameralle puhumiset sotkevat kokonaisuutta.