Star Trek

2009, Yhdysvallat / Saksa. O: J.J. Abrams. **. Ke 5.6.2013 klo 20.50, Orion (Star Trek). 35-mm. Suom. tekst. Marko Hartama, ruots. tekst. Saliven Gustavsson; kääntäjien kiitos asiantuntija-avusta: Antero Helasvuo. Kopio (4/5): KAVA. Istuin: permannon rivi 7, paikka 7. Näytösolosuhteet: 4/5.

Winona Ryder oli selvin syy, jonka takia päätin katsoa tämän uusinta edeltävän Star Trek -elokuvan. Spockin äidillä ei vain valitettavasti ollut kuin pari kohtausta, joten jännitettä piti yrittää etsiä muualta.

Älkää ymmärtäkö väärin: tykkään Star Trekista (enemmän kuin Star Warsista) aina vuoteen 1986 asti, mutta sen jälkeen vilpitön kiinnostukseni Enterprise-aluksen koitoksista katoaa pelkäksi tähtipölyksi. Paradoksaalista sinänsä, sillä koko Star Trekiin tutustuin juuri 1987 Kolmoskanavalla...

Hollywoodin uudeksi ihmepojaksi tyrkytetyn J.J. Abramsin Star Trek -ohjaus poikkeaa ilmiön 11. elokuvana viimeisimmistä edeltäjistään - se on itsetietoisen iso elokuva ja hengeltään täysin 2000-lukulainen tieteisfantasiatoimintateinisaippuakomedia, eli juuri sen tyypin genrehybridi, jollaisesta itse olen vieraantunut.

Paluu Kirkin ja Spockin nuoruuteen, heidän elämänsä ja ystävyytensä lähtökohtiin on kylläkin kiehtovaa ajatellen Star Trekin pitkää ja poimuilevaa historiaa, mutta koko juttu jää kumisemaan fanituotteelle ominaisella mielistelevyydellä. 1980-luvulla Star Trek oli vielä kulttia, 2000-luvulla se on osa populaarikulttuurin valtavirtaa. Unohtumattomia ja pysäyttäviä hetkiä ei juuri tule vastaan, eikä Leonard Nimoyn cameostakaan saada paljon irti. Joskin voin kuvitella, että trekkerit saavat tästä enemmän.

Neljän vuoden takainen kopio oli odotetusti hyvässä kunnossa. Jonkin verran näytöksessä oli rapistelua, mutta muuten sopivan viilentävä hellepäivän pakotunnelma ehkä noin 15 katsojan istunnossa.