The Intruder

Kiihotus. 1962, Yhdysvallat. O: Roger Corman. * * * * . Ti 18.6.2013 klo 19.15, Orion (Carte blanche à Tapani Maskula). 35-mm. Kopio (4/5): KAVA. Suomen- ja ruotsinkieliset tekstit. Istuin: permannon rivi 7, paikka 10. Näytösolosuhteet: 4/5. Aiemmat katselut: muistaakseni joskus marraskuussa 1999, Tampere (Mäkikatu), VHS, suom. tekst.

Kun Kiihotus viimeksi esitettiin televisiossa syksyllä 1995, oli maanantai, ja edellisenä viikonloppuna silloisessa rauhallisessa kotikaupunginosassani oli surmattu itseäni kolme vuotta nuorempi tyttö. Kun teosta epäiltynä pidätettiin (ja myöhemmin tuomittiin) somalialaissyntyinen mies, se herätti joissain läheisissä ja tuttavissani rasistisia reaktioita, enkä itsekään järkytykseltäni alussa täysin tiennyt mitä ajatella tai miten vastata noihin reaktioihin. Vaikka olin kokenut itseni hyvinkin suvaitsevaiseksi, jouduin tilanteessa kohtaamaan ihanteideni ja todellisuuden ristiriidan: kammottava henkirikos oli tapa, jolla ensi kertaa omalla asuinalueellani törmäsin monikulttuurisuuteen. Näissä sekavissa tunnelmissa, kun tiesin Katson! ohjelmatietojen perusteella Kiihotuksen tematiikan ennalta, nauhoitin elokuvan ja katsoin sen vasta muutaman vuoden päästä videolta, kun olin jo muuttanut toiselle puolen kaupunkia.

Kiihotus on syvän etelän pikkukaupunkiin sijoittuva pienimuotoinen kertomus karismaattisesta muukalaisesta Adam Cramerista (William Shatner), joka alussa putkahtaa kuvaan bussista linja-autoasemalla. Aistittuaan hetken tapoja ja mielialoja hän alkaa nopeasti aktivoitua saadakseen paikalliset asukkaat vastustamaan mielestään vahingollista yhteiskuntakehitystä, joka tähtää valkoisten ja mustien väliseen tasa-arvoon.

Cramer on manipuloija, jolle tarkoitus pyhittää keinot. Hänen heikkoutensa ovat kuitenkin naiset, tai tarkemmin ottaen varatut naiset, mikä koituu hänen tuhokseen lopun komeasti psyykkistä lataustaan kasvattavassa keinukohtauksessa. Yhteisön tuomio ja hylkääminen on juuri se, mitä Cramer tuntuu pelkäävän kohtalonaan ja jonka hän haluaa aiheuttaa muille.

Sosiologinen psykodraama osoittaa ennen kaikkea Shatnerin näyttelijäntaidot, ellei niitä oikein muualla aina pääse kunnolla näkemään. Cramer on hämmentävän niljakas hahmo, josta löytyy parantumattomalta vaikuttava annos perinteisen koulukiusaajan ja itsepelkoisuuttaan tukahduttavan poliittisen pyrkyrin piirteitä. Sokean konservatiivisen, keulakuvaa kaipaavan yhteisön hän saa populistisilla palopuheillaan pääosin puolelleen. Omasta romaanistaan elokuvan käsikirjoittanut Charles Beaumont ei tarkoituksella valaise hänen taustojaan. Cramer on muukalainen, joka häpeää kuollakseen jotain heikkouttaan, mutta mitä?

Cormanin uralla Kiihotus oli varhainen käännekohta. Sen vilpitön vakavuus yhdistettynä päivänpolttavaan yhteiskunnallisuuteen ei tuottanut menestystä lippuluukuilla, minkä jälkeen hän päätti keskittyä loppu-urakseen avoimen kaupalliseen roskaan.

Hurjinta halvalla ja nopeasti, mutta intohimoisesti purkitetussa Kiihotuksessa on tietoisuus siitä, että sen mielenosoituskohtausten henkilöt ovat ihan aitoja ihmisiä, jotka ovat kirjoittaneet rasistiset kylttinsä omasta tahdostaan. On vaikea sanoa, miten olisin vastaanottanut elokuvan, jos olisin katsonut sen alussa muistelemani tapauksen yhteydessä 17-vuotiaana (kun ensimmäinen henkirikos, johon elämässäni törmään, on mustan suorittama, mutta elokuva pyrkii poliittisesti korrektina nimenomaan purkamaan tällaiseen liittyvää mytologiaa).

Elonetissä on elokuvan valmistusvuodeksi ilmoitetaan 1961, mutta en löydä vastaavaa tietoa muualta.

*

Tapani Maskulan carte blanche päättyi osaltani tähän. Listasin hänen sarjansa elokuvat suosikkijärjestykseeni (* en katso/katsonut tällä kierroksella):

1. Gun Crazy (Lewis, 1949) *
2. Shock Corridor (Fuller, 1963) *
3. Kiss Me Deadly (Aldrich, 1955)
4. The Sniper (Dmytryk, 1952)
5. Invasion of the Body Snatchers (Siegel, 1955)
6. The Intruder (Corman, 1963)
7. Night and the City (Dassin, 1950)
8. The Burglar (Wendkos, 1957)
9. City of Fear (Lerner, 1959)
10. Private Hell 36 (Siegel, 1954)